[Nayttelyposti] Turkulainen nykytaidegrafiikka juhlii Aboa Vetus & Ars Novassa

[Selina Kiiskinen]

Grafiikka juhlii. Turun Taidegraafikot ry. 80 vuotta
15.11.2013–2.2.2014
Aboa Vetus & Ars Nova

Annika Dahlsten, Tonja Goldblatt, Markku Haanpää, Matti Helenius, Katri 
Ikävalko, Juha Joro, Sirkku Ketola, Heli Kurunsaari, Teija Lehto, Laura 
Miettinen, Marita Mikkonen, Marjatta Nuoreva, Veronika Ringbom, Hanna Tammi.


Vuonna 1933 perustettu Turun Taidegraafikot ry. on Suomen vanhin 
taidegrafiikan paikallisyhdistys. Sen tarkoitus on edistää 
taidegrafiikan harjoittamista, valvoa taidegraafikoiden ammatillisia ja 
sosiaalisia etuja sekä ylläpitää ja lisätä tietoa taidegrafiikasta. 
Yhdistyksellä on 92 taiteilijajäsentä. Vuodesta 1967 yhdistyksellä on 
ollut oma grafiikan työhuone, joka nykyisin sijaitsee Suomen 
Taiteilijaseuran Ateljeesäätiön hallinnoimissa tiloissa Turun 
Raunistulassa. Tärkeä osa yhdistyksen toimintaa on vuodesta 1986 
Läntisellä Rantakadulla sijainnut Galleria Joella.

Aboa Vetus & Ars Nova -museon ensimmäisen kerroksen täyttävä Grafiikka 
juhlii on Turun taidegraafikot ry:n 80-vuotisjuhlanäyttely. 
Vuosikymmeniä jatkuneella aktiivisella toiminnallaan yhdistys on 
varmistanut taidegrafiikalle maineikkaan ja elinvoimaisen aseman 
Turussa. Pitkäikäistä yhdistystä juhlistetaan esittelemällä uusia 
teoksia neljältätoista monipuolisesti grafiikan parissa työskentelevältä 
kuvataiteilijalta.

Näyttelyn teokset on toteutettu monin eri tekniikoin puupiirroksesta 
animaatioon ja tilasidonnaiseen installaatioon. Taiteilijat valitsi 
helmikuussa 2013 kaikille yhdistyksen jäsenille avoimen portfoliohaun 
kautta raati, johon kuuluivat taidegraafikko Visa Norros, taiteilija 
Tiina Vainio ja Aboa Vetus & Ars Novan amanuenssi Silja Lehtonen.


Nykygrafiikka pakenee määritelmiä

Taidegrafiikassa on nykytaiteen kentällä kaksi puolta. Perinteisyys ja 
hidas käsityö nousevat usein esiin siitä puhuttaessa. Toisaalta, kuten 
nykytaiteessa yleensäkin, taidegrafiikan nykysuuntauksiin kuuluvat 
ainutkertaisuus, vapaa ilmaisu ja rajojen rikkominen. Moni taiteilija 
korostaa sattuman tärkeää roolia teoksen synnyssä. Vaikka vedostamiseen 
yhdistyy ajatus kontrollista, taidegraafikon työssä on voimakkaasti 
läsnä myös vaistonvarainen työskentely sekä lopputulosta ympäröivä 
ennalta-arvaamattomuus.

Jokaisella näyttelyn taiteilijoista on itselle läheisin grafiikan 
menetelmä. Monet kuvailevat kaivertamista meditatiiviseksi ja toisaalta 
hyvin konkreettiseksi työvaiheeksi. Vedostaminen on puolestaan 
jännittävä hetki, joka on nopeasti ohi jättäen kuitenkin painettavalle 
pinnalle pysyvän jäljen. Huolimatta läheisestä suhteesta tekniikoihinsa 
taiteilijat korostavat se olevan väline idean toteuttamiseksi ja halutun 
jäljen aikaansaamiseksi. Tekniikka ei kategorisoi taiteilijaa.


Puheenvuoroja grafiikasta

Grafiikka juhlii -näyttelyn aikana järjstetään kaksi yleisöluentoa 
museon aulassa sijaitsevassa Factory-tilassa.
Tiistaina 19.11. klo 17.30 puhumassa ovat taidegraafikot Annu Vertanen 
ja Ari Pelkonen.
Tiistaina 22.1. klo 17.30 puheenvuoroissa kuullaan FL, 
taidehistorioitsija Lars Saari ja taidegraafikko Laura Miettinen.


TAITEILIJAESITTELYT:

Annika Dahlstenin (s. 1975) kivilitografioissa ekspressiivinen 
maalausjälki yhdistyy tarkkaan ja herkkään viivaan. Hänen uusimmassa 
teoksessaan Lintukoto litografia ja nukkeanimaatio yhdistyvät yhdeksi 
kuolemaa ja kuolevaisuutta käsitteleväksi kokonaisuudeksi.

Tonja Goldblatt (s. 1977) on viime vuosina työskennellyt grafiikan 
rajoilla ja tehnyt lasikaiverruksia, piirustuksia sekä 
taiteilijakirjoja. Nyt hän on palannut taidegrafiikan pariin monotypiaa 
ja kuivaneulaa yhdistävillä teoksilla, pienikokoisilla äärettömyyksillä, 
jotka vaativat tarkastelua lähietäisyydeltä.

Markku Haanpään (s. 1978) kahdeksanosaisen E-motives -sarjan osat ovat 
monotypioita, joihin on yhdistetty hiilipiirustusta. Monotypia on 
maalauksellinen tekniikka, jonka avulla taiteilija on tutkinut värejä, 
niiden peittävyyttä ja läpikuultavuutta.

Matti Helenius (s. 1951) on erikoistunut collagrafiaan ja 
carborundumiin. Näissä menetelmissä painolaattaa ei muiden grafiikan 
tekniikoiden tapaan syövytetä tai kaiverreta, vaan siihen lisätään 
materiaaleja. Helenius käyttää painomateriaalina nahkaa. Uudessa 
Puzzle-sarjassa teosten kuva-alaa hallitsee pieni ja pelkistetty, 
arvoituksellinen abstrakti muoto.

Katri Ikävalkon (s. 1985) teos Circle of Dreams on on syntynyt 
lakanoista ja niiden sisältämästä symboliikasta. Vuodevaatteet ovat 
taiteilijalle sekä levon ja turvan että pelon ja painajaisten näyttämö. 
Ikävalkon suurikokoisessa pinkkiä räisykvässä litografiateoksessa 
myllerretyt lakanat muuttuvat maisemalliseksi kuvaksi.

Turun taidegraafikoiden pitkäaikainen puheenjohtaja Juha Joro (s. 1957) 
käsittelee työssään usein ajan kulkuun ja hiljaisuuden kokemiseen 
liittyviä teemoja. Hänen teoksiaan leimaa niukkuus ja hienovaraisuus 
sekä muodoissa että väreissä. Taustalla ovat vaikutteet itämaisesta 
kuvataiteesta, jossa tyhjällä tilalla on tärkeä osa.

Sirkku Ketola (s. 1973) on viime vuosina tehnyt useita tilallisia 
installaatioita grafiikkaa hyödyntäen. Hän tekee valokuvapohjaisia 
serigrafioita puulle ja paperille, ja teoksen lopullinen mittakaava 
riippuu tilasta, johon se tulee esille. Näin myös uudessa 
Pirouette-sarjassa, johon taiteilija on tehnyt serigrafiaa 
kirjaimellisesti metrikaupalla.

Heli Kurunsaaren (s. 1971) puupiirrokset sijoittuvat maalauksen ja 
grafiikan välimaastoon. Hänen teoksensa rakentuvat lukuisista 
värikerroksista, jotka lisääntyvät sitä mukaa kun puulaatasta veistetään 
kerroksia pois. Kurunsaari on tunnettu tarinallisista kuvistaan, mutta 
hänen uusimpien, pelkistettyjen teosten pääosassa ovat tila ja muoto.

Teija Lehdolle (s. 1965) tärkein ilmaisumuoto on puupiirros. Hänet 
tunnetaan erityisesti teoksista, joiden aiheena on arki. Hän on pyrkinyt 
nostamaan arjen arvoa kuvaamalla kaikille tuttuja tavallisia esineitä. 
Hänen uusimmissa teoksissaan myös ajan kulku, luonto ja vuodenkierto 
ovat keskeisessä osassa.

Laura Miettisen (s. 1968) teokset ovat viimeiset kymmenen vuotta 
pohjautuneet valokuviin, joita hän on työstänyt uniikeiksi teoksiksi 
pigmentinsiirtomenetelmällä. Hänen työskentelynsä skaala on kasvanut, ja 
teosten suhde esitettävään tilaan on tullut taiteilijalle hyvin 
merkittäväksi. Hänen teoksensa Idean jäljitelmä saa saa katsojan 
tuntemaan pienuutensa jumalallisen hahmon edessä

Marita Mikkonen (s. 1964) kuvaa teoksissaan luontoa ja maisemaa. 
Kivilitografialla toteutetut teokset pohjautuvat taiteilijan ottamiin 
valokuviin. Litografiaan Mikkonen yhdistää vielä väritelausta 
puulaatalta. Teokset perustuvat henkilökohtaisiin luontokokemuksiin ja 
tunnelmiin, ja niiden työstäminen voi viedä lopputuloksen kauaskin 
alkuperäisen sykäyksen antaneesta valokuvasta.

Kökarissa asuvan Marjatta Nuorevan (s. 1944) aihemaailma on meri, 
saaristo ja rantakalliot. Hän käyttää kuivaneulaa, joka sallii suoraan 
kuparilaatalle piirtämisen maiseman äärellä. Hänen uusimmat teoksensa 
ovat syntyneet Ahvenanmaan saaristossa. Osa niistä on jopa piirretty 
veneessä istuen ja viimeistelty ja vedostettu taiteilijan työhuoneella.

Veronika Ringbom (s. 1962) käyttää tekniikoinaan kuivaneulaa ja 
carborundumia, joilla saa aikaan sekä herkkää viivaa että rujoa 
maalauksellisuutta. Hänen teoksissaan on arvoituksellisia ja 
monitulkintaisia muotoja ja hahmoja, jotka taiteilija on poiminut 
alitajunnastaan ja unistaan sekä ristiriitaisista tunnetiloista.

Hanna Tammelle (s. 1965) on ominaisinta mustavalkoisen viivan 
käyttäminen. Muut sävyt kuin musta ja valkoinen eivät ole läsnä hänen 
grafiikassaan ja piirustuksissaan. Hänen sarjakuvamaisten teostensa 
aiheita ovat naisen elämä, aikuiseksi kasvaminen sekä leikkiminen ja 
hämmennys pienen tytön maailmassa. Uudessa teoskokonaisuudessa on 
paperille tehtyjen teosten lisäksi kolme pientä kangasveistosta.

-- 
Selina Kiiskinen
Tiedottaja-amanuenssi
Aboa Vetus&  Ars Nova
Historian ja nykytaiteen museo
p. 0207 181 639
p. 040 576 3839
selina.kiiskinen at aboavetusarsnova.fi


www.aboavetusarsnova.fi
www.facebook.com/aboavetusarsnova
https://twitter.com/AVANmuseo