[Nayttelyposti] Lönnströmin taidemuseon kesänäyttelyt

[Arja Roivainen]

16.6. - 23.9.2007 Lönnströmin taidemuseo
Rakennemuutos. Taidetta 1970-luvulta
Niilo Hyttinen, Kimmo Kaivanto, Inari Krohn, Rauni Liukko, Jarmo 
Mäkilä, Eino Ruutsalo,
Sven-Olof Westerlund, taiteilijaryhmä Elonkorjaajat ja galleria Halvat 
Huvit

1970-luvusta on kulunut jo 30 vuotta. Pitkä ja lyhyt aika. Muoti ja 
isot kukkakuviot ovat tulleet takaisin, poliittisuus, huoli 
ympäristöstä – toisaalta savupiipputeollisuus ja työväenasia ovat 
kadonneet Kiinaan ja Intiaan, sen asemasta meillä Suomessa puhutaan 
”luovasta teollisuudesta”. Tarkoittaako se sitä, että taide tosiaan 
kuuluu nykyään kaikille, myös duunareille, kuten vuoden 1975 ohjelmassa 
visioitiin, ja miten toisaalta 1970-luvun poliittisuus ilmeni aikansa 
taiteessa? Mitä 30 vuodessa on tapahtunut vai onko tapahtunut mitään?

Niilo Hyttisen teokset toivat esiin pohjoisen Suomen kehitysalueiden 
todellisuutta, Kimmo Kaivannon taide suuntasi katseen vesien 
rehevöitymiseen, Inari Krohnin värikkäissä maalauksissa hehkui 
internationalismi ja kansojen kohtaamiset,  Rauni Liukon komeat 
lasikuituveistokset nostivat aiheeksi työläisen ympäristöineen, Jarmo 
Mäkilän maalauksissa välittyi hänen nuoruutensa teollisuus-Rauma ja 
taiteen murros 1980-lukua lähestyttäessä, Eino Ruutsalon kineettiset 
teokset ja elokuvakokeilu edustivat vuosikymmenen teknotaiteen 
suuntausta ja Sven-Olof Westerlund toi piirustuksillaan esiin arjen 
ihmistä ja työläistä. Elonkorjaajat edustivat kokeellisempaa, 
kansainvälistä suuntausta.

Näyttelyn yhteydessä julkaistaan verkkokatalogi, jossa toimittaja ja 
kriitikko Otso Kantokorpi luo näkökulmaa näyttelyn taiteesta ja sen 
polittisuudesta, taiteilija Antero Kare kirjoittaa nuorten 
taiteilijoiden kansainvälisistä yhteyksistä 1970-luvulla, ja 
intendentti Janne Koski luonnostelee vuosikymmentä henkilökohtaisten 
muistojensa kautta. Rakennemuutos-verkkokatalogi julkistetaan 15.6.2007 
Lönnströmin taidemuseon verkkosivuilla www.lonnstromintaidemuseo.fi > 
näyttelyt > päätalo.



Marja Kolu
Punainen taivas putoaa – The Red Heaven Falling
16.6. - 23.9.2007 Lönnströmin taidemuseon Pihatalon Studio

Punainen taivas putoaa – The Red Heaven Falling -näyttelyn teokset 
saivat alkunsa Neuvostoliiton hajoamisesta jatko-opiskeluaikanani Repin 
Instituutissa vuosina 1987-88. Vallitsi välitila, Gorbatsovin aika, 
jota Pietarissa kutsutaan myös kuivaksi ajaksi – venäjäksi suhaja 
vremja – sillä Gorbatshov pyrki suitsemaan venäläisten hillittömiä 
juomatapoja niin töissä kuin vapaa-aikana. Leningrad oli vielä 
80-luvulla paljon Dostojevskinsä ja Gogolinsa lukeneen oloinen. Siellä 
pystyi aikamatkailemaan Raskolnikovin askelissa mahorkan ja kosteuden 
mystifioimassa hajussa Nevan välkehtiessä kanaalien ja siltojen välissä 
majesteettisen tummana ja paksuna.

Mainosten räikeyteen kyllästyneen suomalaisen huomiota kiinnitti 
Leningradissa värikkäiden mainosten puute. Propagandaa ja iskulauseita 
oli talojen katoilla, puistoissa ja rakennusten seinissä. Ne olivat 
elegantin näköisiä – avantgardistisia – johtuen osaksi venäjän kielen 
kauniista kirjaimista sekä teollisen muotoilun perinteestä 1900-luvun 
alusta, jolloin huipputaiteilijat vaikuttivat mainos- ja 
propagandamaailman visuaalisuuteen osana edistyksellistä 
vallankumousta.

Ihmisten asusteet olivat arkisen tarkoituksenmukaisia ja autot 
leipäkuormureita, Ladoja, mosseja, Volgia ja rämiseviä pyöreämuotoisia 
busseja. Takseissa mittarit eivät toimineet – kaikkialla leijui kosteaa 
usvaa. Ravintolat olivat oma lukunsa; ovella, myös wc:n ovella oli aina 
vahti, joka tarkasti tulijat. Vaikka ravintola olisi ollut typötyhjä, 
sanottiin ovella, että vapaita paikkoja ei ole, sillä henkilökunta sai 
samaa palkkaa teki se töitä tai ei. Kaikilta yritettiin saada lahjuksia 
palveluja vastaan. Viralliset hinnat olivat olevinaan esillä, mutta ne 
eivät pitäneet paikkaansa – tavara oli joko loppu tai henkilökunta myi 
tiskin alta lisäbonuksilla. Esimerkiksi nailonsukat ja samppanja olivat 
kysyttyjä lahjuksia. Länsivaluuttaa neuvostoliittolaisilla ei saanut 
olla. Laitonta rahanvaihtoa harjoitettiin kadulla usein turistin 
häviöksi – ruplia sai sadalla markalla valtavasti ja niinpä kiireessä 
miliisin pelossa turisti saattoi saada muutaman oikean ruplan päällä, 
ja loput arvottomia Pravdan suikaleita.

Neuvostoliitossa punainen väri on valjastettu vallankumouksen ja 
sosialismin käyttöön. Länsimaissakin punainen väri yhdistetään 
kommunisteihin ja vallankumoukseen. Punainen väri on vallankumouksen 
symboli, kaikki vasemmistoliikkeen banderollit ovat punaisia. Toteutin 
1998 Kuopion Työnkulmalle RUPLA -yhteisötaideteoksen. Talon ikkunoihin 
valmistettiin punaisesta vuorisilkistä verhot – talo avautuu 
kaupungille päin toisen kerroksen panoramaikkunarivistön kautta. 
Punainen vuorisilkki lisäsi talon punaista hehkua entisestään, samoin 
narikkaan valmistamani punaiset vaneriset narikkalaput. Ulkoseinään 
ripustettiin pitkät tekstittömät punaiset banderollit ja katolle tuli 
neonkyltti RUPLA. Varmistamaton tieto kertoo, että Kuopion Työnkulma 
rakennettiin 1956 Neuvostoliiton avustuksilla ja siitä syystä kansa 
kutsuu taloa Ruplaksi. Näyttelyni teos PIENI NARIKKALAPPUTEHDAS on 
syntynyt ihastuksestani venäläiseen tapaan tehdä käsityönä kivenhakkuu, 
mosaiikin ladonta ja katujen lakaisu. Käsityöläisiä kunnioitettiin ja 
joka työvaiheelle oli oma ammattiryhmänsä, eikä kenelläkään ollut kiire 
minnekään. Heti venäjäksi tarkoitti silloin helposti viikkoa, kahta. 
Hapankaali toreilla sekoittuneena syvään rakkauteen oman kaupungin 
runoilijoita, kirjailijoita, säveltäjiä ja kuvataiteilijoita kohtaan 
yhdistettynä mystiseen ortodoksisuuteen ja hartauteen saivat minut 
toteuttamaan teokset VAPAITA PAIKKOJA EI OLE sekä PIENI 
NARIKKALAPPUTEHDAS.

Lönnströmin taidemuseon Pihatalon Studiossa on uusin kooste vuonna 1998 
alkaneesta näyttelyiden sarjasta. Näyttelyssä esitetään 
klassikkoelokuva Dovshenkon Maa (Zemlja). Mukana on myös kooste 
punaisista taivaankappaleista ja raumalaisten näyttelyyn lahjoittamista 
punaisista esineistä. Näyttely muodostaa mielenkiintoisen näkökulman 
Lönnströmin taidemuseossa esillä olevien 70-luvun kantaaottavien 
teosten kanssa.

Marja Kolu, kuvataiteilija, www.lafka.fi


Lönnströmin taidemuseo
Valtakatu 7
26100 Rauma
avoinna ti-to 10-18 pe-ma 12-16
tiedustelut 02-8387 4700
info at lonnstromintaidemuseo.fi
www.lonnstromintaidemuseo.fi