[Nayttelyposti] PYHÄ KUVA Salon taidemuseossa

[Leino Ulla]

PYHÄ KUVA
Kirkkotaidetta ekumeenisesti
15.6. - 14.10.2007
Salon taidemuseo Veturitalli

Pohjoisen perinteen ortodoksisia ikoneita Karjalan tasavallan taidemuseon kokoelmasta ja Salon seudun kirkkojen esineistöä keskiajalta 1800-luvulle.

Salon taidemuseon vuoden 2007 kesänäyttely Pyhä Kuva, kirkkotaidetta ekumeenisesti, sisältää kristillisen kirkkokunnan kahden perinteen, ortodoksisen ja evankelisluterilaisen, taide-esineistöä yhdessä ja samassa näyttelyssä. Salon taidemuseo ja petroskoilainen Karjalan tasavallan taidemuseo Venäjältä haluavat yhteisnäyttelyllä ilmentää naapurikansojen uskonnollisten yhteisöjen rinnakkaiseloa, välittää ekumeniaa tässä ajassa ja tuoda esille teosaiheiden kautta Venäjän ja Suomen vanhojen kirkollisten piirteiden erilaisuuksia ja yhteneväisyyksiä.
Salossa vietetään Valtakunnallisia Kotiseutupäiviä 9.-12.8.2007, jonka juhlanäyttelyksi viisi kuukautta esillä oleva PYHÄ KUVA, kirkkotaidetta ekumeenisesti -näyttely on toteutettu. Kaksiosaisessa näyttelyssä Karjalan tasavallan taidemuseon arvokkaan ja ainutlaatuisen pohjoisen perinteen ortodoksisen ikonilajitelman lisäksi nähdään Salon lähiseudun kirkoista ja museoista lainaksi saatua niin keskiaikaista katolista kuin uskonpuhdistuksen jälkeistä luterilaisuutta edustavaa kirkollista esineistöä.
Ikonien ja Salon lähiseudun kirkkojen näyttelyesineiden yhteismäärä on 155 ja ne kaikki ovat peräisin 1300-1800-luvuilta. Salon taidemuseon tavoitteena on tarjota taidemuseotilassa yleisölle ekumeenisesti ainutkertainen ympäristö, jossa ihmiset paitsi hiljentyvät kristillisen taiteen ääreen myös kokevat yhteisyyttä yli rajojen.

IKONI  -  PYHÄ KUVA
Ortodoksisuudessa ikonia pidetään sakraaliesineenä, jolla on syvä vertauskuvallinen merkitys rukoustoimituksessa. Ortodoksinen ikoni ei ole vain Raamatun tapahtumasta kertova kuva, vaan ikonin merkitys on havainnoidun todellisuuden ulkopuolella, ja se on liturginen kuva.
Jo ikonimaalaus itsessään on rukoustoimitusta. Ikonien hartaus nousee maalaussääntöjen tarkasta noudattamisesta, jonka tavoitteena ei ole ollut esittää henkilön tunnistettavia, katoavia ja maallisia kasvonpiirteitä, vaan hänen kirkastuneet, ikuiset ja siten hengelliset kasvot. Siitä seuraa, että ikonin kautta 'jumaluus katsoo ihmistä'. Ikonitaiteessa ei ole tarvetta henkilökohtaiseen teossigneeraukseen, sillä ikonimaalari ei tavoittele omaa kunniaa vaan ylistää Jumalaa, eikä ikoni ole muotokuva. Ikonimaalauksessa ei tavoitella luonnonmukaisuutta esitystavassa eikä normaalia tilaperspektiiviä, vaan kuvasta katsojan suuntaan kohdistuva käänteisperspektiivi tuo hänelle kuvatilan lähemmäksi.

POHJOISEN  KANSANIKONIT
Petroskoilainen Karjalan Tasavallan taidemuseo omistaa mittaamattoman arvokkaan, lähes kolmetuhatta ikonia käsittävän kokoelman, joka valtaosaltaan edustaa itäisen ikonitaiteen ns. pohjoista perinnettä. Nämä ns. pohjoisen alueen ikonit, toiselta nimeltään muinaiskarjalaiset ikonit ovat yleensä nimettömien, mutta taitavien ja persoonallisten kansanmestareiden maalaamia.
Novgorodin, Moskovan ja Rostovin ikonimaalauskoulukuntien perinteet loivat pohjan pohjoisen ikonimaalauksen syntymiselle. Tähän pohjoiseen perinteeseen kuuluvat myös näyttelyn muinaiskarjalaiset ikonit. Vaikka Pohjois-Venäjälle ei syntynyt varsinaista yhtenäistä tyylisuuntaa, on kuitenkin pohjoisen ikonimaalareiden tuotannossa löydettävissä omia erikoispiirteitä kuten värit ja koristeellisuus.
Koska pohjoiset ikonit tehtiin vaatimattomiin oloihin ja vaikka niitä olivat luomassa myös novgorodilaiset taiteilijat avustajinaan pohjoiset kollegat, ei niitä yleensä peitetty hopeisilla riisoilla eikä koristeltu kultapinnoin. Sen sijaan kansanikonit maalattiin lämpimillä voimakkailla värisävyillä, ja niiden aiheita rikastettiin oman alueen pyhiksi korotetuilla hahmoilla. Näiden kuten muidenkin muinaisten ikonien tarkoituksena oli toimia lukutaidottomalle väestölle oppivälineenä Raamatun tapahtumiin mutta myös paikallishistoriaan, sekä synnyttää rukouksen mieltä. Niin näillä kuin muitakin koulukuntia edustavilla ikoneilla on tämän päivän Venäjällä poikkeuksellisen korkea kansallisaarteen asema..

PYHÄ KUVA -näyttelyn 50 ikonia ovat peräisin 1500-1800 -luvuilta. Ne maalattiin Äänisen, Koillis-Laatokan ja Vienanmeren rannikkojen puisiin kyläkirkkoihin. Loistavat arkkitehtuuri- ja ikoni-esimerkit syntyivät juuri tällä alueella, missä ortodoksinen kulttuuri sai vapaasti kehittyä. Täällä talonpojan pogostan l. veronkantoalueen ja pienten luostareiden ympärille syntyneen muinaiskarjalaisen ikonitaiteen erikoisuutena oli askeettinen ja ankara kansanomaisuus rauhallisine okransävyineen.
Näyttelyn ikonien keskeiset teemat ovat Pyhän Kolminaisuuden kuvat, evankeliset tapahtumat, Jumalanäidin hahmo ja kristillisen kirkon ja venäjän ortodoksisen kirkon pyhimykset, mukana on myös muita teemoja.
Esillä on osia Iljinskavan pogostan ikonostaasista 1600-luvulta sekä P. Nikolain kirkon Murmanskin alueen Kovdan kylästä oleva ikonostaasin osana ollut profeettain rivi, jonka oletetaan olevat Solovetskin luostarin ikonimestarien luomus.  Nähtävillä on harvinainen 1600-luvulta peräisin oleva 'Isä ja Poika Jumalan Sana' -ikoni, joka esittää ristiinnaulittua Kristusta Pyhän Isyyden helmassa. Ortodoksisuudessa 'Jumalan Sanaa' ei voi esittää sanoin eikä kuvin, vaan se syntyy näkyväksi ja kuvattavaksi 'neitseellisestä Äidistä'. Kolmantena esimerkkinä näyttelyn ikoneista on 1700-luvulla maalattu 'Kristus Pantokrator' eli 'Kristus Kaikkivaltias' -ikoni, mikä aihe on ikonostaasin deisis-ryhmän  keskeinen monumentaalihahmo. Siinä Vapahtaja on kuvattu evankelissymbolien ja taivaanvoimien keskuudessa.

SALON LÄHISEUDUN KIRKKOJEN TAIDE
Merkittävä osa Suomen varhaisesta taiteesta on uskonnollista ja sitä tuotettiin ensin katolisen myöhemmin luterilaiseksi muuttuneen kirkkokunnan tarpeisiin. Varhaista taide-esineistöä tilattiin kirkolliseen käyttöön ja kirkko opetti lukutaidotonta kansaa mm. maalauttamalla raamattuaiheisia freskoja. Varsinais-Suomi on keskiaikaisen kirkonrakentamisen ja kirkkotaiteen ydinseutua. Itäisellä alueella Salon läheisyydessä sijaitsee useita jo keskiajalla muodostuneita seurakuntia kuten Halikko, Perniö, Sauvo ja Marttila, jotka sijaitsivat Uskelan emä-seurakunnan kyljessä. Uskelaan kuuluivat Salon lisäksi myös Perttelin ja Muurlan seurakunnat.

PYHÄ KUVA -näyttely esittelee Salon lähiseudun yhteensä 14 eri seurakunnalle kuulunutta 1300-1800-luvuilta peräisin olevaa keskiaikaista ja uudempaa kirkollista taide-esineistöä. Näyttelyn 105 esinettä on saatu lainaksi paitsi kirkoista myös paikallismuseoista, Turun maakuntamuseosta ja Kansallismuseosta. Yhtenäisen seutukunnan muodostavan Salon seudun jokaisesta seurakunnasta on esillä ehtoollisvälineistöä. Muita esineryhmiä ovat vanhat alttari- ja lehterimaalaukset, puuveistokset, kirkkolaiva, kirkkotekstiileistä messukasukoita ja alttarivaatteita, valaisimista hopeisia, messinkisiä ja tinaisia kynttilänjalkoja, Agricolan 250-vuotisjuhla-vuoden kunniaksi vuoden 1642 Raamattu ja kaksi tiimalasia.

Vastaavaa laajaa kokonaisuutta ei aikaisemmin ole ollut esillä Salon seudulla. Aineisto on kerätty Salon taidemuseon toimesta. Taidemuseon tavoitteena on ollut saattaa nähtäville seudun rikas ja tämän päivän yleisölle usein tuntemattomaksi jäänyt kirkkotaiteen elävä perinne.  Asettamalla oman seutukunnan ja Varsinais-Suomessa toimineiden kansanmestareiden ja nimeltä tunnettujen mestareiden töitä yhteen ortodoksisen kirkon kansanperinteen kanssa taidemuseo haluaa rinnastaa nämä eri perinteet keskenään, ja löytää niille uutta arvostusta.

TIEDUSTELUT JA LEHDISTÖKUVAT
Museonjohtaja
Laura Luostarinen,
 02-778 4884, 044-778 4884, laura.luostarinen at salo.fi
Amanuenssi Pirjo Juusela,
02-778 4888, 044-778 4888, pirjo.juusela at salo.fi
Näyttelysihteeri Kristiina
Kauppinen, 044-778 4892, kristiina.kauppinen at salo.fi

OSOITE
Salon taidemuseo Veturitalli, Mariankatu 14, 24240 Salo
Lippukassa  p. (02) 778 4892.
Avoinna ma-pe 10-18, la 11-17, su 11-18. Opastukset lippukassasta.
PÄÄSYMAKSUT
Aikuiset 3 e, opiskelijat, eläkeläiset ja ryhmät yli 10 henkilöä 2 e/hlö, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi.
www.salontaidemuseo.fi<http://www.salontaidemuseo.fi/>