[Nayttelyposti] Kiepissä 5.2.2015 alkaen Linnunpesä-työpajaja ja Marjut Järvimiehen installaatio

[Hyttinen Paula]

KIEPPI. Kokkolan luonnontieteellinen museo
Pitkänsillankatu 26
040 8065155; 044 7809 475
sähköposti: kieppi at kokkola.fi<mailto:kieppi at kokkola.fi>
Kiepin tapahtumat:
www.kokkola.fi/kieppi/<http://www.kokkola.fi/kieppi/>

LINNUNPESÄ  Työpaja; Marjut Järvimies: installaatio 5.2. - 6.9.2015

Linnut - pesintä, pesät, munat

Kieppi, Kokkolan luonnontieteellinen museo järjestää Linnunpesä-työpajan, johon liittyy kuvataiteilija Marjut Järvimiehen installaatio. Tutustumme lintujen pesintään, erilaisiin pesiin sekä linnunmuniin Kiepin munakokoelmien ja Veikko Salkion kokoelman näytteiden kautta. Mitä laki sanoo linnunmunista? Asiantuntijana linnunmunien ja pesien tunnistamisessa on toiminut biologi Harri Hongell. Marjutin installaatiossa värikkäät linnut pesivät mielikuvituksellisissa pesissä. Työpajassa jokainen voi tehdä itselleen linnunpesän ja munia tai tutkia munia ja pesiä piirtämällä.
Työpaja sopii hyvin kaiken ikäisille lapsista ikääntyviin:
Kesto: n.1,5h tai sopimuksen mukaan.
Ryhmän koko n. 15 henkeä tai ryhmän/luokan koko.
Työpaja voidaan sovittaa eri ikäryhmille sopivaksi. Työpaja antaa tietoa Suomen linnuista ja niiden pesinnästä, erityisesti linnunmunista sekä tukee luonto- ja ympäristökasvatusta.
Varaukset: 040 8065155; 044 7809 475; kieppi at kokkola.fi<mailto:kieppi at kokkola.fi>
ajat sopimuksen mukaan. Vapaa pääsy. Tervetuloa.

Marjut Järvimies, Linnunpesä, installaatio

Linnunpesistä se alkoi. Idea lähti Paula Hyttiseltä ja tuntui heti ihan mahdolliselta. Ensimmäiset pesät tein kuivasta heinästä, jota muokkasin pesän muotoon kuumassa vedessä kuin spagettia keitellen. Kevät 2014 oli helmikuussa lumeton, joten materiaalia löytyi hyvin. Täytyihän sitä spagettiakin kokeilla, tummaa spagettia, jota tummensin lisää soijalla ja karamellivärillä. Silppurin läpi mennyt paperi tuotti myös kelpo pesiä liimavedellä kostutettuna. Tummensin paperisilppupesiä suihkuttelemalla niihin teetä.

Munien teko olikin vähän hankalampaa. koitin valaa kipsiä vesi-ilmapalloihin ja sotkin pilalle hyvät housut. Ennestään minulla oli muutama iso muna, jotka tein liimaamalla jätti-ilmapalloon paperisuikaleita ja maalaamalla ne ohuella kipsivellillä. Sitten hioin ja lakkasin ne. Hirmu sotku. Viilipurkin kannet olivat ihan kivaa materiaalia munia varten. Lapseni ovat osallistuneet innolla viilien ja jogurttien syöntiin ja säästäneet kannet.

Lintuja alkoi syntyä, kun museon Paula antoi kokeiltavaksi huovutusvillaa. Sehän on ihan täydellistä lintujen tekoon! Hieman olin yllättynyt siitä, miten paljon aikaa huovutus vie, että villat pysyvät koossa, vaikka joka tipussa on vaahtomuovia sisällä. Lintujen teossa olen löytänyt lukuisia hurmaavia väriyhdistelmiä ja viimeistelyvaiheessa loin joka linnulle oman persoonallisen ilmeen. Olen käyttänyt kaikkia "aarteita", joita vuosien varrella olen kerännyt: ohutta johtoa, helmiä ja hauskaa hiluroinaa.

Marjut Järvimies tammikuun 15. päivänä vuonna 2015.

Linnunmuna

Planeetallamme elää noin 9600 erilaista lintulajia; Suomessa n.465. Linnut ovat kehittyneet pienistä juoksevista ja lentävistä liskotyyppisistä matelijoista, dinosauruksista n. 160 miljoonaa vuotta sitten. Niilläkin oli höyhenet ja ne munivat, viimeisimpien tietojen mukaan ne myös hautoivat muniaan. "Linnut ovat 99,99 prosentin varmuudella dinosauruksia". (http://www.hs.fi/tiede; Mikko Haaramo, palenotologi)
Munan suojaava kuori koostuu kalsiumkarbonaatista (CaCo3), samasta aineesta kuin kalkkikuoristen eläinten kuoret, joista taas ovat vuosimiljoonien aikana muodostuneet kalkkikivet.

Munankuori on huokoinen, joten ilmakehän kaasut, kuten happi pääsevät kulkemaan sen läpi. Kun poikanen sen sisällä kasvaa, munan huokoisuus lisääntyy, koska kalkkia kuluu kehittyvän alkion luiden valmistumiseen. Alkio on kiinnittynyt kuoren alaiseen kalvoon ja poikasella on vielä tässä vaiheessa erityinen verisuonisto, jonka avulla se ottaa happea aivan kuoren alta. Varsinainen hengitys käynnistyy vasta kehityksen viime hetkillä, jolloin kuoreen on syntynyt tyhjää tilaa, joka täyttyy kuoren läpi tulleella ilmalla. (www.hs.fi/tiede<http://www.hs.fi/tiede> Reijo Käkelä, Helsingin yliopisto)

Yleensä linnut pyrkivät munimaan kooltaan optimaalisen kokoisia munia taatakseen mahdollisimman hyvän jälkeläistuotannon. Yhden lajin yksi tuhannesta munasta voi olla ns. kääpiömuna. Yleensä se on noin puolet pienempi kuin normaali ja sen aiheuttaa joko geenivirhe tai aineenvaihdunnan häiriö. Kääpiömunat eivät hedelmöidy. (Esim. pikkutylli, Veikon kokoelmassa 1960-luvun lopulla Harrbådassa.) Lokeilla ja tiiroilla tavataan useimmin tällaisia poikkeavuuksia.

Linnunmunien värit

Biliverdiini (C33H34 N4O6) ja sen sinkkikelaatti antavat munalle sinisen tai vihreän värin, bilirubiini keltaisen värin. Ihmisen mustelmat saavat värinsä näistä samoista aineenvaihdunnan tuotteista. Protoporfyriini (C34H34O4N4)on väriaine, joka tuottaa puolestaan punaisen tai ruskean värin.
Esimerkki porfyriineistä on ihmisen veren punasolujen hemoglobiini, jonka keskeinen hemi-osa sisältää rauta-atomin ja sitoo happea. (Valto A.Peiponen, Linnunsilmin, Yliopistopaino 2000) Kuviot munan pintaan taas syntyvät emättimessä: paikallaan emättimessä olleeseen munaan syntyy pisteitä, liikkuvaan juovia. (Wikipedia)

Yksivärisiä munia munivat mm. koloissa pesivät linnut, tai linnut, jotka peittävät munat poistuessaan pesästä. Valkeat munat: pöllöt, tikat, käenpiika, kuningaskalastaja, tervapääsky. Myös joutsenilla ja merimetsoilla on valkeat munat, mutta ne likaantuvat haudottaessa. Uikkujen kermanvalkoiset munat tahriintuvat linnun peitellessä munansa vesikasveilla lähtiessään pesästä.

Avoimesti pesivät lintulajit munivat yleensä kirjavia munia, jotka sulautuvat ympäristöönsä paremmin kuin yksiväriset munat. Lintujen munat ovat yleensä soikeita, mutta poikkeuksiakin on. Jyrkänteillä pesivien lintujen munat ovat usein kartiomaisia putoamisen välttämiseksi (kiislat). Maakoloissa pesivät linnut puolestaan tuottavat lähes pyöreitä munia (lunni, ei pesi Suomessa).

Vesilinnut peittelevät aina normaalisti munat pesältä lähtiessään (lämpö, turvallisuus). Untuvia käytetään pesämateriaalina varsinkin pesän yläosan reunoilla, josta ne voidaan helposti vetää munien suojaksi. Linnuilta irtoaa untuvia, mutta ne myös nyppivät niitä. Untuvien määrä pesässä vaihtelee linnun fysiologisesta tilasta johtuen. Jos linnut lähtevät hädissään pesästä, ne ruikkaavat pahanhajuista ulostetta munien päälle. Haju karkottaa useimmiten pesärosvot.
Huom! Jos kulkija sattumalta näkee avoimen vesilinnunpesän, se kannattaa peitellä pesän untuvilla ja/tai muulla pesämateriaalilla.

Sorsalinnut munivat munat 2-3 päivän aikana ja alkavat tämän jälkeen hautoa. Poikaset kuoriutuvat lähes yhtä aikaa ja ovat aluksi märkinä emon alla kuivumassa. Jos tukkasotkan tai tukkakoskelon poikaset karkaavat pesästä pian kuoriuduttuaan, emo yrittää saada ne takaisin pesään. Kaksi emoa saattaa munia joskus samaan pesään, jolloin vesilinnunpesästä voi laskea jopa yli 20 munaa. Vesilintujen poikaset pysyttelevät turvallisuussyistä mielellään yhdessä parvessa. Joskus mm. koskelot voivat adoptoida muiden emojen poikasia ja suurimmissa poikasparvissa voi tällöin olla jopa 50 untuvikkoa. Erityisesti vesilintujen poikaset voivat leimautua ihmiseen, jos jäävät erilleen muista.

Telkkä on kolopesijä, jonka emo lentää suoraan pesäkolon suuaukolle. Varttuneilla poikasilla on terävät kynnet, jotta ne maailmalle lähtiessään voivat kiivetä kolon pohjalta ylös ja ulos. Emo houkuttelee niitä. (Pönttöjen sisälle kannattaa jättää karkea pinta tai poikkipuut, jotta poikaset pääsevät seinää pitkin paremmin ulos).

Kuikkalinnuilla pesä on hyvin lähellä vettä. Kaakkurit ja kuikat pesivät usein pienillä metsälammilla mutta saattavat poikasensa lopulta kuitenkin isomman veden äärelle. Poikaset vaeltavat yksin vaarallisen matkan pesimälammelta emon kutsuessa niitä. Vaellus voi kestää päivän tai jopa viikon riippuen etäisyydestä. Vaelluksellaan olevat poikaset eivät haise millekään ja ne nukkuvat vähän väliä rasituksesta. Vaellus on niille erittäin rankka. Jos niitä häiritään ne sähisevät ja puolustautuvat heti terävällä nokallaan.

Lapinsirri on hieman erikoinen laji, jolla emo munii ensimmäisen munapesyeen urosta varten ja toisen munapesyeen itselleen. Molemmat emot huolehtivat sitten itse omista jälkeläisistään. Kuovilla taas emo pyöräyttää vain munat, jättää niistä huolehtimisen urokselle ja lähtee itse pian muninnan jälkeen kohden etelää.

Meillä hyvin harvinaisena pesivä viiriäinen on myös kummajainen, sillä lintu muuttaa kaukaa Afrikan pohjoisosista, pesii ensimmäisen kerran Euroopassa saattaen poikueen maailmalle. Sitten lintu jatkaa muuttoaan aina Suomeen asti, jossa se pesii toisen kerran heinä- elokuussa.

Pesän hylkääminen

Pesien hylkääminen on yleisintä muninnan alkuvaiheessa Kun poikaset ovat untuvapeitteisiä, pesiä ei enää niin helposti hylätä. Linnuilla on yleensä huono hajuaisti, mutta esim. kurpilla hyvä ja ne voivat hylätä pesänsä myös tästä syystä, jos pesälle osuu munavaiheessa. Puussa pesivä laulurastas hylkää melko varmasti pesänsä, jos se löydetään. Puissa pesivät linnut hylkäävät pesänsä helpommin kuin avopesijät.

Pesäpakoiset ja pesäviipyjät

Pesäpakoisilla linnuilla emo lämmittää poikasiaan pari päivää pesässä kuoriutumisen jälkeen: luusto kovettuu ja lihakset vahvistuvat. Mutta pian poikaset ovat valmiita tulemaan toimeen ilman emoa, vaikka se onkin poikasten lähettyvillä vielä n. 1-2 viikkoa. Jos poikaset havaitaan, ne pakenevat kaikki eri suuntiin (mm. sirrit ja tyllit). Pesäviipyjillä emot huolehtivat pitkään poikasistaan lämmittäen ja tuoden niille ruokaa kunnes poikaset ovat valmiit lähtemään pesästä.

Suomessa luonnonvaraisina esiintyvät nisäkkäät ja linnut ovat ympäristölain mukaan rauhoitettuja lukuun ottamatta riistaeläimiä, joiden metsästysajoista säädetään metsästyslaissa sekä muutamia niin ikään metsästyslaissa lueteltuja rauhoittamattomia eläimiä.
Laissa kielletään rauhoitettujen eläinten tahallinen tappaminen tai pyydystäminen, pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen sekä tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla. Lain mukaan rauhoitettuja ovat myös sellaiset rauhoitetun linnun pesäpuut, jotka on asianmukaisesti merkitty, samoin kuin suurten petolintujen pesäpuut, joissa pesä on säännöllisessä käytössä ja selvästi nähtävissä.

Oologia on eläintieteen haara, joka tutkii linnunmunia. Oologi tutkii lintujen pesien rakennetta ja sijoittumista, munamääriä ja pesintöjen ajoittumista, munan ulkomuotoa ja haudontaa. Kullakin lintulajilla on lajityypillinen muna, jonka koosta,värityksestä ja muodosta se voidaan useimmiten tunnistaa. (Wikipedia)

Muna on munivan eläimen munasolu, joka kehittyy emon ulkopuolella. Näin lisääntyvät sammakkoeläimet, hämähäkit, monet kalat, kaikki linnut, useimmat matelijat ja hyönteiset sekä nisäkkäistä nokkaeläimet. (Wikipedia)


Asiantuntijana biologi Harri Hongell


Paula Hyttinen
amanuenssi

Kieppi
Kokkolan luonnontieteellinen museo
Pitkänsillankatu 26
67100 Kokkola
+358 44 7809475
paula.hyttinen at kokkola.fi<mailto:paula.hyttinen at kokkola.fi>
http://www.kokkola.fi/kieppi

Paula Hyttinen
amanuens

Kieppi
Karleby naturhistoriska museum
Långbrogatan 26
67100 Karleby
+358 44 7809475
paula.hyttinen at kokkola.fi<mailto:paula.hyttinen at kokkola.fi>
http://www.kokkola.fi/kieppi