[Nayttelyposti] Suomen merimuseon pop up -näyttelyssä talonpoikaisia työveneitä

[marja.puukka at kotka.fi]

MERIKESKUS VELLAMO
Suomen merimuseo

Tiedote 1.7.2013

HUIPPUTEKNIIKKAA SADAN VUODEN TAKAA
Työveneitä Suomen kansallismuseon kokoelmista
Suomen Puuvenekeskus, Kotka
1.7–31.8.2013

Suomen kansallismuseon ja Suomen merimuseon venekokoelmat muodostavat yhdessä maamme laajimman ja merkittävimmän venekokoelman. Merimuseo on nyt tuonut Suomen Puuvenekeskukseen Kotkaan ”pop up –näyttelyyn” viisi talonpoikaista työvenettä. Nämä yli satavuotiaat kalastukseen, hylkeenpyyntiin ja postinkuljetukseen tarkoitetut veneet on suunniteltu mahdollisimman käytännöllisiksi. Ne siis edustavat oman aikansa funktionaalista huipputekniikkaa.

Näyttelyssä ovat esillä postivene Eckeröstä, suvinuottavene Luonnonmaalta, ajoverkkovene Merikarvialta sekä hylkeenpyyntivene apuveneineen Raippaluodosta. Näyttelyyn voi tutustua Suomen Puuvenekeskuksen näyttelytilassa, Tornatorintie 15, 48100 Kotka. Näyttelyyn on vapaa pääsy ja se on avoinna Lastu Bistron aukioloaikoina maanantaista lauantaihin klo 10–18. Muutokset mahdollisia.

Ahvenanmaan Eckerön kautta kulki vanha postireitti Tukholmaan. Eckerön talonpojat oli velvoitettu kuljettamaan omilla veneillään sekä postia että matkustajia Ahvenanmeren yli Ruotsiin ympäri vuoden vähintään kerran viikossa. Reitti oli erityisen haastava ja vaarallinen talviaikaan, kun meressä oli ahto- ja ajojäätä tai kun jää kantoi vain osittain. Tällöin käytettiin pieniä postiveneitä, ns. jääveneitä, joita olosuhteiden mukaan soudettiin, purjehdittiin tai vedettiin jäätä pitkin. Viimeisen kerran talonpojat kuljettivat postia vuonna 1895.

Suurikokoiset suvinuottavene ja ajoverkkovene edustavat kahta erilaista rannikon kalastusvenetyyppiä. Suvinuottavene oli tyypillinen silakan nuottapyynnissä Turun saariston pitäjissä. Se oli laakean pohjansa vuoksi hyvin kantava, mikä oli raskaan nuotan kuljettamisessa välttämätöntä. Suvinuotan ja samalla nuottaveneen käyttö väheni ratkaisevasti 1800-luvun lopulla, kun isorysä otettiin käyttöön silakan rantapyynnissä.

Toinen silakanpyyntitapa oli ajoverkkokalastus. Menetelmä otettiin käyttöön Ahvenanmaan ja Turun saaristoissa 1860-luvulla, ja 1900-luvun alkupuolella pyyntitapa oli levinnyt jo koko Suomen rannikolle. Ajoverkoilla pyydettiin silakkaa avomerellä yöaikaan. Ajoverkkoveneen ja yhteen liitettyjen verkkojen jonon annettiin ajelehtia tuulen ja merivirtojen kuljettamina, kunnes verkot saaliineen aamuyöllä nostettiin veneeseen.

Suomen merkittävimmät hylkeenpyyntialueet olivat Etelä- ja Keski-Pohjanmaa sekä Suomenlahden itäosa. Hylkeitä pyydettiin 1980-luvulle asti, mutta elinkeinona pyynti vähitellen hiipui toisen maailmansodan jälkeen. Hyljeveneellä siirryttiin pyyntipaikoille, ja vene toimi myös pyytäjien asunto- ja varastotukikohtana. Lähistölle tehtiin päivisin lyhyitä pyyntiretkiä pienellä apuveneellä ja suksen kaltaisella ns. ajopuulla. Ajopuun avulla ylitettiin kapeita railoja ja lähestyttiin huomaamattomasti saalista. Tärkeimmät pyyntivälineet olivat hyljekeihäs ja -pyssy.

Näyttely on toteutettu yhteistyössä Suomen Puuvenekeskuksen kanssa.

Lisätiedot: amanuenssi Erik Tirkkonen, Suomen merimuseo, erik.tirkkonen at nba.fi<mailto:erik.tirkkonen at nba.fi>, 040 128 6494

...............................................................
Marja Puukka
Tiedottaja/Information Officer
Merikeskus Vellamo/Maritime Centre Vellamo
Tornatorintie 99 B, 48100 Kotka, Finland
Mobile +358 40 350 0496
marja.puukka at kotka.fi<mailto:marja.puukka at kotka.fi>
www.merikeskusvellamo.fi<http://www.merikeskusvellamo.fi/>
www.facebook.com/merikeskusvellamo<http://www.facebook.com/merikeskusvellamo>

”Maata näkyvissä!” ITE-taiteen näyttely.
7.6.-29.9.2013

”Saareen”. Taideseikkailu lapsille.
28.6.-8.12.2013

Kaakko135˚- Hyvän tuulen rannikko
www.kaakko135.fi<http://www.kaakko135.fi/>
facebook.com/kaakko135