[Nayttelyposti] JARMO MÄKILÄ: POIKIEN LEIKIT 15.06.-02.09.2012, Porin taidemuseo

[Pia Hovi-Assad]

PORIN TAIDEMUSEO 

JARMO MÄKILÄ: POIKIEN LEIKIT 15.06.-02.09.2012 Halli, Siipi, MEDIApiste, Aula

Tiedotustilaisuus medialle 	torstaina 	14.06.2012 kello 11.00	
Taiteilijapuheenvuoro 	perjantaina 	15.06.2012 kello 12.00 
Näyttelyn avajaiset  	perjantaina 	15.06.2012 kello 18.00 

Jarmo Mäkilä syntyi 1952 ja vietti pääosan poikaikäänsä Raumalla. Mäkilän viime vuosien 
tuotanto on luonut kiinnostavia reittejä hänen poikavuosiinsa. Lähestymiskulmat ovat 
moninaistuneet jopa niin, että maalaukset luovat monipolvisen panoraaman suomalaisen 
poikalapsen psykohistoriaan 1950-luvulla. Maalausten ja pienoismallien kavalkadi johdattaa 
sodanjälkeisen poikaiän suurelle takapihalle. Mäkilä katsoo menneisyyttä tietoisesti 
nykyisyydestä, fantasian kerrosten läpi. 

Jarmo Mäkilä lähestyy poikaikää kahdelta suunnalta: hän kuvaa poikia sekä keskellä villiä 
luontoa että erilaisissa sisätiloissa. Kahden aihepiirin käsittelyssä on kiinnostavat eronsa. 
Valotetaan kahta hyvin erilaista maailmaa, erilaisin maalauksen keinoin. Metsässä poikia 
ohjaavat myyttinen villi ajattelu ja siihen kuuluvat rituaalit eläinuhreineen ja mieskokeineen. 
Poikien toiminta sulaa metsän vaihtuviin väreihin: ryhmää kuvataan pimeydessä, usvassa, 
savussa ja valossa. Taas kaikki se toiminta, joka sijoitetaan sisätiloihin, täyttyy 
monitulkintaisilla tapahtumaketjuilla ja vierailla, kirpeillä figuureilla. Metsää kuvatessaan 
Mäkilä sijoittaa poikajoukon katsojasta kauaksi, sisäkuvissa hän työntää pojat lähemmäksi 
kuvan illusorista etualaa.

Avainmaalaus Jytky (2012) ottaa mittaa Tyko Sallisen ekspressionistisesta Jytkyt -
maalauksesta (1918). Tanssin ryske on nyt toinen. Poikien mittasuhteet vaihtelevat. 
Raskasluinen jässikkä tanssii ylisuuren pääkallon päällä. Isokenkäiset rumpalit tuntuvat 
pieniaivoisilta. Korkeilla olevista ikkunoista kurkkii suuria pojanpäitä: silmät muljahtelevat 
uteliaisuudesta. Mäkilä kommentoi: "Aina kurkittiin."  Osalliseksi oli päästävä, nenä oli 
työnnettävä joka paikkaan, tivolit oli nähtävä. Tivoli oli vain hetken auki, mutta meni "kiinni" 
Mäkilän läheisen toverin kuoltua auton alle. Tätä kuvaa Sirkuksen poika (2012). 

Mäkilän kotitalo toistuu muutaman maalauksen sivuteemana. Tutussa ja kodikkaassa on 
yhtäkkiä jotain vierasta, jopa kammottavaa. Olemme siirtyneet das Unheimlichen 
valtakuntaan.  Mäkilän maalausten kuvatila esittää tulevien miesten maailman, josta tytöt, 
naiset ja äidit on täydellisesti poissuljettu. On vain poikien monottava sukupuoli ja -polvi. 
1950-luvulla tytöt kuuluivat eri kulttuuriin, josta ei tiedetty paljoakaan. Poikien maailmassa 
taas dialogia ei esiintynyt, sen korvasivat samannäköisyys ja samanmielisyys.

Katsoessamme Mäkilän maalauksia emme ole "tuolla", menneisyydessä, vaan täällä, jossa 
kadotettu aika saadaan tuplaten takaisin fiktion kielellä. Katsomme metakuvia poikaiästä. 
1950-lukua ei "dokumentoida" vaan annetaan metaforien puhua ja aikatasojen lonksua. 
Mikään ei ole suoraa ja silti kaikki on suoraa. Mäkilän maalaukset naulaavat poikaiän muistot 
nykyhetkeen, nykyisyyden paksun tulkintakerroksen läpi. Historia on "tuolla" ja emme voi 
saavuttaa sitä kuin muovaamalla omaa tulkintaamme siitä nykyhetkessä. Mäkilän kuvat 
antavat ymmärtää, että poikavuodet ovat elämänpituinen ja päämäärätön rumpumarssi.

Altti Kuusamo


Lisätietoja: 
Näyttelyamanuenssi Pia Hovi-Assad, puh. 044-7011089  pia.hovi-assad at pori.fi 

Porin taidemuseo, Eteläranta, 28100 Pori, puh. 02-621 1080 /1081  www.poriartmuseum.fi