[Nayttelyposti] PUUMALA: Liehtalanniemen museotilan hoito- ja käyttösuunnitelma uudistettu

[Hytönen Jorma]

Puumalan Liehtalanniemen museotilan hoito- ja käyttösuunnitelma uudistettu

Puumalan kunta, Etelä-Savon ELY-keskus, Metsähallitus/Etelä-Suomen luontopalvelut ja Savonlinnan maakuntamuseo ovat päivittäneet Liehtalanniemen museotilan hoito- ja käyttösuunnitelman. Kyseessä on museotilan neljäs hks. Ensimmäisen laati vuonna 1980 Maailman Luonnonsäätiön Suomen Rahasto, toisen vuonna 1990 MMK Kaarina Suominen ja kolmannen vuonna 2000 Puumalan kunta, Etelä-Savon ympäristökeskus ja Savonlinnan maakuntamuseo.

Hoito- ja käyttösuunnitelma on luettavissa osoitteessa http://www.puumala.fi/matkailijoille/naehtaevyydet . Liitteisiin voi tutustua Puumalan matkailuinfossa.



Liehtalanniemi on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu 22 hehtaarin alue. Alueella sijaitsee Liehtalan kalastus- ja pienviljelytila, josta käytettiin aluksi nimitystä ekomuseo eli toiminnallinen maisemamuseo. Ekomuseoita perustettiin ensimmäisenä Ranskaan ja Kanadaan 1970-luvun alusta lähtien - Liehtalanniemi oli ensimmäinen ekomuseo Suomessa. Pekka Borg oli perehtynyt mm. Yhdysvalloissa kansallispuistojen hoitoon ja toi sieltä mukanaan luonnonsuojelun talkooleirien sekä toiminnallisen maisemamuseon eli ekomuseon ideat.

Toiminta-ajatukseltaan tila edusti 1980-luvun alun uutta museonäkemystä, joka korosti ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta sekä pyrki tallettamaan esineistön lisäksi perinteisiä työtapoja ja kasvi- ja eläinlajeja ja -lajikkeita. Ekomuseon käsite vakiintui 1980-luvulla. Koska se poikkesi Liehtalanniemen luonteesta, niin vähitellen käyttöön on vakiintunut nimitys Liehtalanniemen museotila.

Alueen rauhoittamisen tarkoituksena on säilyttää Liehtalanniemi elävänä ja havainnollisena näytteenä vuosisadan alussa vallinneesta savolaisesta pienviljely- ja kalastustilan elämänmuodosta ja sen synnyttämästä kulttuurimaisemasta eliölajeineen. Rauhoitusmääräysten mukaan alueen tulee palvella luonnon- ja kulttuurinsuojelun ohella opetusta, tutkimusta ja virkistystä.

Museotilan toiminta-ajatuksena on kertoa omavaraistaloudessa eläneen pienviljelijäperheen elämästä 1900-luvun alussa. Opastuksessa on painottunut Liehtalan Jallun elämä ja omalaatuinen persoonallisuus. Kyseessä ei kuitenkaan ole yksinomaan henkilöhistoriallinen museo. Esillä ovat luonnon ja ihmisen vuorovaikutus, kuten esimerkiksi kaskikulttuurin muovaama puolikulttuurimaisema. Liehtalassa esitellään esineistön, rakennusten ja rakennelmien avulla myös sivuelinkeinoja: kalastusta, metsätöitä ja isännän räätälintöitä sekä kotieläimiä. Mahdollisuuksien mukaan järjestetään työnäytöksiä.

Alkuperäinen ajatus Liehtalanniemestä toiminnallisena ja myös tutkimusta palvelevana ekomuseona on hyvä, mutta se on havaittu mahdottomaksi toteuttaa olemassa olevilla resursseilla. Hoitosuunnitelmassa esitettynä supistettu versio kuitenkin säilyttää paikan luonteen savolaisena pienviljelystilana ja palvelee samalla niin luonnonsuojelua kuin matkailuakin. Liehtalassa on nähtävissä selvästi useita historiallisia aikakerrostumia, joten ei ole syytä lähteä muuttamaan aluetta minkään tietyn aikakauden mukaiseksi.