[Nayttelyposti] Vodaa Satdiin

[Riina Linna]

Tekniikan museo ja Helsingin Vesi

Tiedote 12.5.2009 

 

Vodaa Stadiin! 

Tekniikan museo sukeltaa Helsingin vesihuollon historiaan

 

Tekniikan museon uudessa erikoisnäyttelyssä Vodaa Stadiin – Helsingin
vesihuollon historiaa kurkistetaan suurelle yleisölle tuntemattomien
vedenpuhdistuslaitosten ja maanalaisten vesijohtoverkostojen maailmaan.
Näyttely pääkaupungin vedenpuhdistuksen yli 130-vuotiaasta historiasta
avataan tiistaina 12. toukokuuta ja se jatkuu vuoden 2010 loppuun asti. 

 

Helsinki on ollut Suomen vesihuollon kehityksen veturi. Maan ensimmäinen
vesilaitos perustettiin Helsingin Vanhankaupunginlahdelle vuonna 1876.
Vesilaitosta pidettiin paitsi keinona torjua tulipaloja, myös sijoituksena
kaupunkilaisten hyvinvointiin ja terveyteen. Puhdas vesi sammutti janon ja
taltutti kulkutaudit. Juokseva vesi helpotti etenkin naisten elämää kotien
työjuhtana. Vettä ei enää tarvinnut kantaa kaivosta.

 

Tänä päivänä pääkaupungin vesihuolto lepää maan suurimman
vedenpuhdistuslaitoksen varassa. Pitkäkoskella ja Vanhassakaupungissa
sijaitsevat laitokset ovat äärimmäisen moderneja ja tehokkaita laitoksia,
jotka toimittavat puhdasta vettä joka päivä lähes miljoonalle
pääkaupunkiseudun asukkaalle.

 

Puhtaasta vedestä on tullut itsestäänselvyys, mutta silti moni
helsinkiläinen ei tiedä, mistä vesi kotihanaan tulee. Vodaa Stadiin
-näyttelyssä päästääkin kurkistamaan vedenpuhdistuslaitosten sisälle.

 

Näyttelykävijä pääsee seuraamaan veden matkaa Päijänteestä maailman pisintä
kalliotunnelia pitkin Helsingin vedenpuhdistuslaitoksille ja sieltä
eteenpäin koteihin. Näyttelyyn on koottu runsaasti esine-, kuva- ja
filmiaarteita, hauskoja anekdootteja helsinkiläisten vedenkäytöstä sekä
havainnollisia tarinoita vedenpuhdistusprosessista. Näyttelyn lisäksi
museovieras voi tutustua kesäiseen Kuninkaankartanon saareen, jolla
ensimmäinen vesilaitos aikoinaan sijaitsi.

 

Koti oli ennen naisen kuntosali

 

Ennen vesijohto- ja viemäriverkostoa tavalliset arkiaskareet vaativat
lukemattomia askeleita ja kunnon hauista. Veden kantaminen sisään ja ulos
sekä sen lämmittäminen olivat naisten töitä, joihin kului useita tunteja
päivässä. Helsingin 32 000 asukasta olivat vielä 1870-luvulla täysin
riippuvaisia eri puolilla kaupunkia olevista kaivoista. Kaivovettä
käytettiin ruuanlaittoon, siivoukseen, eläinten juottamiseen ja
pyykinpesuun. 

 

Vesijohdot asennettiin ensimmäiseksi kaupungin uusiin kivitaloihin eli
juoksevasta vedestä pääsivät nauttimaan aluksi suhteellisen varakkaat
helsinkiläiset. Pitkään vesihanoista tuli vain kylmää vettä. Keskuslämmitys
yleistyi 1920-luvulla, mikä mahdollisti lämpimän veden saannin suoraan
hanasta. 

 

Nykyajan perheenäidin elämä on varsin erilaista kuin 130 vuotta sitten
eläneen kalliolaisen Matildan, joka ei ollut 176 ensimmäisen
vesijohtoasiakkaan joukossa. Hän kantoi veden kaivosta pesuhuoneeseen,
kuumensi veden padassa, liotti ja hakkasi vaatteet puhtaaksi kartulla,
kärräsi pestyn pyykin merenrantaan huuhdottavaksi ja sieltä takaisin
kuivumaan. Kyseessä oli nykynäkökulmasta jonkinlainen funktionaalinen
treeni, kuntoiluun ei tarvinnut varata aikaa erikseen! 

 

Vesi karkotti koleran

 

Puhdas juomavesi hääti kaupungista pois myös kulkutaudit. Helsingissä
kärsittiin 1800-luvulla paitsi vesipulasta, myös kaivoveden
pilaantumisesta, joka johtui asutuksen tiivistymisestä. Viemärijärjestelmän
puuttuessa käymälä- ja muita likavesiä pääsi imeytymään maaperään ja
kaivoihin. Saastuneen juomaveden käyttö aiheutti vatsatauteja, minkä
lisäksi vaarana oli kulkutautien leviäminen. Vuoden 1853 koleraepidemiassa
kuoli yli 600 kaupunkilaista. 

 

Juokseva vesi käänsi kuolleisuuden muutamassa vuodessa jyrkkään laskuun.
Tohtori L. W. Fagerlund totesi vuonna 1897, että kun vuosina 1874–1877
Helsingissä kuoli 28–29 asukasta tuhatta kaupunkilaista kohti, oli vastaava
luku vuosina 1878–1880 vain 21–23.

 

Vesijohtovettä kohtaan tunnettiin kuitenkin tervettä epäluuloa. Sitä ei
aluksi kelpuutettu mielellään kahvivedeksi eikä kotikaljan valmistukseen.
Myöhemmin veden esteettisiin ominaisuuksiin – hajuun, makuun ja kirkkauteen
– alettiin kiinnittää yhä enemmän huomiota. Helsingin Vedessä toimi
1970-luvulle asti koulutuksen saaneita vedenmaistajarouvia, joiden elämää
säätelivät tiukat säännöt: jotta työkunto ei olisi huonontunut, maistaja ei
saanut syödä edes valkosipulia!

 

Maanalaiset vesijohdot ja majesteettiset vesitornit

 

Näkymättömissä, noin parin metrin syvyydessä katujen alla risteilee
kaupungin vesijohtoverkosto, jonka pituus on noin 1200 kilometriä eli
reippaasti yli matka Suomen päästä päähän. Tästä noin 150 kilometriä on
päävesijohtoja, jotka johtavat vettä vesitorneihin ja suuriin
kulutuskeskuksiin. Päävesijohdot ovat valtavia putkia, joiden halkaisijat
ovat yli metrin ja jotka sijaitsevat 30–80 metrin syvyydessä
kalliotunneleissa.

 

Vodaa Stadiin -näyttelyssä tutustutaan näihin maanalaisiin verkostoihin ja
luodaan katse myös ylöspäin kohti Helsingin vesitorneja. Näiden uljaiden
ilmestysten tehtävänä on varastoida vettä kulutushuippuja varten, jotta
vettä riittää kaikille kaupunkilaisille vuorokauden jokaisena hetkenä. Ne
myös ylläpitävät tasaista veden painetta. 

 

Nykyisin Helsingissä on käytössä neljä vesitornia: Myllypurossa,
Roihuvuoressa ja kaksi vesitornia Ilmalassa. Tutuimmat vesitorneista ovat
Linnanmäen huvipuiston kupeessa sijaitsevat Alppilan vesisäiliöt, joiden
ensimmäinen osa rakennettiin jo vuonna 1876. Vesitornit eivät toimi enää
vesisäiliöinä.

 

Tekniikan museo on toteuttanut näyttelyn yhteistyössä Helsingin Veden
kanssa.

 

Lisätietoja: 

• Museonjohtaja Marjo Mikkola, puh. (09) 7288 4424,
marjo.mikkola at tekniikanmuseo.fi 

• Vedenpuhdistusyksikön johtaja Veli-Pekka Vuorilehto, Helsingin Vesi, puh.
09 310 33291, 

veli-pekka.vuorilehto at hel.fi

 

 

Lehdistökuvat:

Tiedottaja Riina Linna, puh (09) 7288 4422, riina.linna at tekniikanmuseo.fi 

 

***************************************************************************
***************************** 

 

Riina Linna

tiedottaja

Tekniikan museo

Viikintie 1, 00560 Helsinki

riina.linna at tekniikanmuseo.fi

p. (09) 7288 4422

f. (09) 7288 4466

www.tekniikanmuseo.fi