[Nayttelyposti] Aineen taidemuseossa Pelastus & rangaistus 20.4.-31.5.2018

[Virpi Kanniainen]

Näyttely käsittelee ääripäiden keskimaille hyytyneitä käsityksiä ihmisyydestä. Teokset lyövät kättä hengellisyyden ja edistyksen pois sulkemilla teemoilla, manaten näkyväksi metamodernin taakse piiloutuvaa sielunmaisemaa.

Näyttely avataan Aineen taidemuseossa 19.4.2018 klo 18. Kai Sadimaan saarna sekä osallistava jalkapuuperformanssi haastavat sekä läsnäolijat että tapahtuman tarkkailijat pohtimaan syiden ja seuraamusten summia.

Sasha Huberin (1975) muotokuvasarja Shooting Stars series (2014, massiivipuu, lehtihopea) on elävä omistuskirjoitus poliittisten, etnisten, ideologisten tai taloudellisten syiden vuoksi murhattujen ihmisten työlle ja muistolle. Teossarja koostuu massiivipuulle toteutetuista muotokuvista, joista kukin muodostuu yksittäin ammutuista lehtihopealla päällystetyistä niiteistä. Videoteos Last Dance (2006, 2:40 min.) dokumentoi vuonna 2006 tapahtuneen Helsingin Makasiinien tuhopolton. Huberin teos kommentoi yhteiskunnan valvontamekanismien militarisoitumista ja poliisin roolia järjestyksen ja muutoksen kohentajana.

Eveliina Hämäläisen (1984) teos Aukea (2018, tempera ja öljy kankaalle) heittäytyy näyttelyn keskiöön suomaisena silmänä tai näkymänä pohjattomaan syvyyteen, jonka rooli voi olla samanaikaisesti pelastava ja hukuttava. Hämäläisen tapa maalata teoksia ulkotilassa suorassa kosketuksessa luonnonilmiöihin, soveltaen luonnonmateriaaleja muovaa näkyväksi tekijän ja ympäristön vastavuoroista suhdetta. Taiteen ekologisuus voi näyttäytyä yhtäältä poliittisen muutoksen instrumenttina kuin myös vastuullisena hiljentymisenä jonkin suuren äärellä.

Aarno Rankan (1970) punaviiniä ja vettä itkevä veistos Madonna (2009, puu, kultaus, elektroniikka) on kunnianosoitus aikakautemme vallitsevalle hengelle — rahalle jolla voi muuttaa veden viiniksi ja viinin takaisin vaikkapa vedeksi. Madonna on suuren kertomuksensa kadottaneen ja merkityksestä tyhjentyneen ihmisen kuva. ”Kun raha kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa.

Petri Saarikon (1973) teos Varjo (2018, polyesteri) on kulttuurista väkivaltaa käsittelevä lohkaisu aiemmin Kallio Kunsthallessa esillä olleesta kuolemaa käsittelevästä Afterlife - teoksesta. Esillä olevan jarruvarjon tehtävänä on hidastaa koneesta pudotettavan pommin putoamisnopeutta, jotta itse pudottaja ehtii paeta elävänä paikalta.

Kai Sadinmaan (1964) pitkäkestoinen työskentely ”kirkon Karpona” saa vihdoinkin arvoisensa ilmestyksen Aineen taidemuseossa. Esillä ovat teokset Jalkapuut (2018, puu, performanssi) sekä videoteos Via Dolorosa (kesto 16 min 35 s).


Lisätietoja Aineen taidemuseo, Virpi Kanniainen, virpi.kanniainen at tornio.fi +358 50 597 1197