[Nayttelyposti] Uusi arkeologinen Luutarha-näyttely avautuu Aboa Vetus & Ars Novassa

[Selina Kiiskinen]

LUUTARHA
28.10.2016 alkaen | Aboa Vetus & Ars Nova


LISÄSIMME LUITA PYSYVÄSTI

Aboa Vetus & Ars Novassa on tänään perjantaina avattu uusi arkeologinen näyttely, Luutarha, joka kertoo turkulaisten eläinten kiinnostavasta historiasta. Näyttely on museon omaa tuotantoa ja täydentää keskiaikaisen rauniokorttelin ympärille rakennettua perusnäyttelyä.

Aboa Vetus on maan alta löydetty kaupunginosa, jossa on eletty satojen vuosien ajan. Museoalueen arkeologisissa kaivauksissa on vuosien varrella löytynyt noin tuhat kiloa eläinten luuta ja myös kokonaisia luurankoja.

"Museossa on historiansa aikana pidetty kolme luihin keskittyvää näyttelyä. Kiinnostus niitä kohtaan on ollut valtavaa. Uusista arkeologisista löydöistä eniten huomiota ovat herättäneet luulöydöt. Keskiaikaisen kivitalon kellarista löytyneet kissanluurangot ovat museon suosikkiesineitä, joita tullaan katsomaan yhä uudelleen." kertoo museonjohtaja Johanna Lehto-Vahtera.

Vastauksena yleisön kiinnostukseen Luutarha tuo museoon pysyvästi esille lisää luulöytöjä.

LUULÖYDÖT KERTOVAT IHMISEN JA ELÄIMEN YHTEISELOSTA

Luutarha - luinen eläintarha - esittelee yli 30 eläinlajia, joiden luita on löytynyt museon alueelta tai jotka muutoin avaavat eläinten historiaa. Mukana näyttelyssä on niin hyöty-, koti-, riista- kuin haittaeläimiäkin. Tiesitkö, että hauen nikamista on valmistettu leluja ja ahvenen evistä on ennustettu? Entä mihin kaikkeen lammasta ja vuohta on voitu hyödyntää? Miten kissoihin ja koiriin on suhtauduttu vuosisatoja sitten?

Luut kertovat konkreettisella tavalla kauan sitten eläneistä eläimistä. Ne ovat kiehtovia tutkimuskohteita, joista voidaan päätellä monia asioita, kuten sukupuoli, koko, sairaudet ja elinikä. Luissa olevat kolhut ja naarmut kertovat usein toisten eläinten käyttäytymisestä, ihmisten toiminnasta tai eläinten ja ihmisten yhteiselämästä.

Arkeologisissa kaivauksissa nisäkkäiden luut tulevat esiin selvimpinä, mutta maanäytteistä voidaan löytää hyönteisiäkin. Näyttelyssä on esillä luulöytöjä ja eläinjäänteitä; kokonaisista luurangoista pienenpieniin kalanruotoihin. Sammakon reisiluu tai teeren nokka ovat koskettavan hentoja naudan tai hevosen vahvojen luiden rinnalla. Kuvataiteilija Taru Muuraimen vaikuttavat piirroskuvat ja hyvin suunnitellut näyttelytekstit ja -arkkitehtuuri täydentävät arkeologisen aineiston välittämää tarinaa.

NÄYTTELY KANNUSTAA OPPIMAAN JA KOKEILEMAAN

Näyttely kertoo paitsi eläimistä, myös arkeologin työstä, luiden tutkimisesta ja historiakäsityksen muodostumisesta: tieto ja käsitys menneestä eläinkunnasta muodostuu historiantutkimusta, arkeologiaa, kansatiedettä ja luonnontiedettä yhdistämällä.

Näyttelyssä voi istahtaa luututkijan pöydän ääreen ja päästä suoraan tutkimustyön ytimeen. Työpöydältä voi valita kiinnostavan luun, koskettaa ja tarkastella sitä. Omien havaintojen jälkeen kannattaa herättää arkeologi avuksi - hauskat ja opettavaiset videot kertovat lisää valitusta luusta.

Amanuenssi Maria Granlund painottaa, että historiaa voi kokea myös pilke silmäkulmassa:
"Luutarha on näyttely kaikille museokävijöille, mutta erityisesti lapsille ja lapsenmielisille. Osa vitriineistä on matalalle sijoitettu, otsikkotekstit on kirjoitettu tavuttamalla. Näyttelyn luolastoissa pidemmät saavat varoa päitään ja kartan avulla näyttelyssä voi suunnistaa kuin aarreseikkailulla."

Luutarhan oheisohjelmaan sisältyy eläinsatuhetkiä, piirrostyöpajoja, eläinaiheista musiikkia ja eläinlelupäivä. Myös aikuisille on luvassa hauskaa oheisohjelmaa, vai miltä kuulostaa luu-teemainen posliinityöpaja tai eläinkuvien kirjonta? Asiantuntijaluennoilla eläinten historiaan on mahdollista syventyä tarkemmin.

Kuvia näyttelystä:
http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/nayttelyt/luutarha