[Nayttelyposti] Kaisu Koivisto: Äänekäs hiljaisuus. Aboa Vetus & Ars Nova 8.6.-23.9.2012

[Laura Boxberg]

Kesällä 2012 Aboa Vetus & Ars Nova -museossa nähdään taiteilija *Kaisu 
Koiviston* (s. 1962)   yksityisnäyttely /Äänekäs hiljaisuus/. Näyttely 
esittelee Koiviston tuotantoa aina 1990-luvun loppupuolelta tähän 
päivään ja on hänen taiteensa laajin Turussa nähty kokonaisuus. 
Taiteilijan viime vuosien teoksissa on läsnä vahva historian ja 
nykyhetken välinen keskustelu, joka kantaa läpi koko näyttelyn.

Näyttelyssä on esillä Koiviston uusi teossarja, joka sisältää valokuvia, 
videoteoksia ja installaatioita. Sen lähtökohtana on materiaali, jota 
hän on kuvannut ja piirtänyt Baltian maiden neuvostoaikaisissa 
ydinohjustukikohdissa kesästä 2010 lähtien. Ensimmäinen vierailu 
hylättyyn tukikohtaan oli taiteilijalle hämmentävä kokemus: /Seisoin 
ydinohjuksen teräksisen laukaisualustan päällä leppeän kesäisessä säässä 
kuunnellen lintujen laulua ja katsellen tyhjien ohjushallien tummina 
ammottavia oviaukkoja/. Jäänteet kylmän sodan aikakaudelta palauttivat 
taiteilijan mieleen ydinsodan pelon ja menneisyyden uhkakuvat. Vaikka 
näyttelyssä nähtävillä teoksilla onkin oma 
historiallis-yhteiskunnallinen ulottuvuutensa, ovat ne Koiviston 
henkilökohtaisia kommentteja  siihen, mitä hän on kokenut käydessään 
ydinohjustukikohdilla. Lähimenneisyyttä ja sen rapistuneita 
"monumentteja", oman aikansa huipputeknologian raunioita, tarkastellaan 
etäisyyden päästä. Nämä anonyymit rauniot ovat vasta sittemmin saaneet 
historiallisen merkityksen ja kertomuksen, joka välittyy katsojalle 
Koiviston teosten kautta ehkä ensimmäistä kertaa.

Erilaisten työskentelytapojen hyödyntäminen on leimallista Koiviston 
taiteelle. Hän yhdistää teoksissaan ennakkoluulottomasti terästä, 
nahkaa, sarvia ja lasia. Eläinhahmot, kuten /Tähtisilmä/ (2012) 
tarkastelevat katsojaa kirkkailla lasisilmillään. Teräksen kiiltoon tai 
luonnonmateriaalien estetiikkaan liittyy hämmentäviä ja 
ristiriitaisiakin elementtejä: esineet eivät välttämättä olekaan sitä, 
miltä ensi silmäyksellä näyttää. Koiviston vanhemmasta tuotannosta  
nähdään muun muassa valokuvasarja /New Yorkin lehmät: lajin 
palauttaminen/ (2000), jonka oheen liitetyt kartat avaavat suurkaupungin 
kiehtovaa historiaa. Näyttely levittäytyy myös museon vehreälle 
sisäpihalle: keskiaikaiselle Luostarin jokikadulle ilmestyy 
terästangoista hitsattuja, ilmavia veistoksia. Aboa Vetus & Ars Novan 
jälkeen Äänekäs hiljaisuus nähdään syksyllä 2012 Etelä-Karjalan 
taidemuseossa Lappeenrannassa sekä alkuvuodesta 2013 Kuntsin modernin 
taiteen museossa Vaasassa.

Näyttelyn yhteydessä julkaistaan uusi Kaisu Koiviston taidetta 
esittelevä kirja /Äänekäs hiljaisuus -- Loud Silence/. Julkaisun 
artikkeleista vastaavat Kaisu Koivisto sekä kuraattori ja kriitikko 
*Taru Elfving*. Artikkelissaan /Kylmän sodan raunioilla/ Koivisto kuvaa 
vierailujaan hylätyillä ydinohjustukikohdilla. Päiväkirjamerkinnät 
piirtävät tarkan kuvan paitsi taiteilijan työskentelytavoista, myös 
tukikohtien pysähtyneestä ajasta ja maailmasta, jota ei enää ole. Taru 
Elfving tarkastelee artikkeleissaan /Luonnottoman ja epäinhimillisen 
kosketus/ sekä /Eilisen ja huomisen aaveita / Koiviston teoksia ja 
pohtii niiden kautta myös omaa todellisuuttamme. Näyttelyä ja julkaisua 
ovat tukeneet Näyttelyvaihtokeskus FRAME, Suomen Kulttuurirahasto, Oskar 
Öflunds Stiftelse sekä Pohjoismaiden ja Baltian maiden välinen 
liikkuvuusohjelma (Nordic-Baltic Mobility Programme for Culture).


Lisätietoja:

Laura Boxberg
Amanunessi / tiedottaja (ma.)
laura.boxberg at aboavetusarsnova.fi
puh. +358 (0)207 181639