[Nayttelyposti] Temperamenttiset kasvit esiintyvät valkokankaalla Aboa Vetus & Ars Novassa

[Selina Kiiskinen]

Juha Mäki-Jussila -- Äkkiä viime kesänä
Takkahuone 21.10.2011--29.1.2012


Temperamenttiset kasvit esiintyvät valkokankaalla -- ihmissuhteiden 
viidakossa

Aboa Vetus & Ars Novan Takkahuone-galleriassa nähdään syystalvella 
taiteilija Juha Mäki-Jussilan videoteos /Äkkiä viime kesänä/. Teoksen 
nimi viittaa Tennesee Williamsin samannimiseen näytelmään /Suddenly, 
Last Summer/ (1958), jonka tapahtumapaikkana toimii viidakkomainen 
puutarha. Williamsin näytelmä on raadollinen kuvaus ihmissuhteista; 
hyväksikäytöstä ja julmuudesta.

Takkahuoneessa esillä olevassa videoversiossa perinteiset näyttelijät on 
korvattu animoiduilla kasveilla, jotka esittävät fragmentteja Äkkiä 
viime kesänä -näytelmän alkuperäisestä dialogista.  Inhimillisiksi 
muuttuvat kasvit siteeraavat kutkuttavalla tavalla repliikkejä Joseph L. 
Mankiewiczin ohjaamasta elokuvasta /Suddenly, Last Summer/ (1959). 
Pensaikossa vilahtelevat muiden muassa lobotomia-leikkauksiin 
erikoistunut kirurgi, rikas mutta häijy leskirouva ja tämän turmeltunut 
runoilijapoika Sebastian sekä muistinsa menettänyt serkkutyttö.

Mäki-Jussila ei viittaa Williamsin näytelmään niinkään juonellisesti, 
vaan subjektiivisina tuntemuksina. Videoteoksessa ei varsinaista juonta 
olekaan, vaan näytelmän teemat puhkeavat kukkaan ja kuihtuvat 
satunnaisessa järjestyksessä.

Äkkiä viime kesänä on myös seurantadokumentti Suomen kesästä, jossa 
kaikki tapahtuu kovin nopeasti. Taiteilija kuvasi kuluneena kesänä 
Karkkilassa ja Ahvenanmaalla kasvisilmujen puhkeamista ja kasvua 
frame-by-frame-tekniikalla erikoislähikuvina, joista hän toteutti 
animaatiotekniikalla yksikanavaisen videoteoksen (kesto 4:00 min). 
Animaatiossa yksittäiset kuvat toistuvat nopeasti peräkkäin ja 
sykäyttävät kohteensa rytmikkääseen liikkeeseen.

Mäki-Jussila on oivaltavalla tavalla löytänyt kasvien kasvuliikkeistä 
inhimillisiä piirteitä. Jylhä ja korkea korsi uhkuu itsevarmuutta, kun 
taas pieni pallomainen kirsikka tärisee ja on hädissään kohtalostaan. 
Joukkiona esiintyvät sipulit kikattavat kepeästi porukassa, ja 
päivänkakkaroiden kukkiva ja lakastuva ryhmä luo tunnelman viime kesän 
muistelulle. Horisontaalisesti asetettu ruusunvarsi kuvastaa nerokkaasti 
liikettä, ajan ja paikan nopeaa muuttumista.

Juha Mäki-Jussila (s.1967) asuu ja työskentelee Karkkilassa. Hän on 
opiskellut Oriveden opistolla, Kokkolassa Nordiska konstskolanissa ja 
Helsingin Kuvataideakatemiassa, josta valmistui vuonna 1997. 
Mäki-Jussila on osallistunut lukuisiin kansainvälisiin sekä kotimaisiin 
videofestivaaleihin, kuten /Euronight '06 Nuit Blanche, An All Night 
Contemporary Art Thing,/ Toronto, Kanada (2006), /The Independent Film 
Festival of Boston/, USA (2005) ja /Echigo-Tsumari Art Triennal/, Japani 
(2003).  Taiteilija on lisäksi pitänyt  yksityisnäyttelyitä Suomessa ja 
osallistunut moniin ryhmänäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla.

Mäki-Jussilan liikkuvaa kuvaa käyttävien teosten esitysmuoto vaihtelee 
nauhateoksista installaatioihin. Teoksia luonnehtii omituinen kiinnostus 
ihmisyyteen. Mäki-Jussilan tutkielmista voi myös löytää viittauksia 
liikkuvan kuvan historiaan. Viimeaikaisissa töissään hän on soveltanut 
stop motion-animaatiotekniikkaa luodakseen "illuusion liikettä" liikkeen 
illuusion sijaan.


-- 
Selina Kiiskinen
Tiedottaja-amanuenssi
Aboa Vetus & Ars Nova
p. 0207 181 639
p. 040 576 3839
selina.kiiskinen at aboavetusarsnova.fi

Aboa Vetus &  Ars Nova
Historian ja nykytaiteen museo