[Nayttelyposti] Onko Olotila OK? Sara Hildénin taidemuseossa on!

[Lehtinen Matliisa]

Olotila OK! Ja muuta uutta taidetta 
Sara Hildénin taidemuseossa 11.9.-21.11.2010
 
Sara Hildénin taidemuseossa avautuu yksi syksyn tuoreimmista näyttelyistä! Kuvanveistäjä Antti Immosen teokselta nimensä lainannut näyttely esittelee kaksitoista nuorta suomalaista taiteilijaa: kolme veistäjää ja yhdeksän maalaria.  Kaikki ovat 1970- ja 1980-luvulla syntyneitä nousevia kuvataiteilijoita, jotka ovat jo osallistuneet useisiin kotimaisiin ja kansainvälisiin näyttelyihin. Esillä on ennen näkemättömiä teoksia, joista useat ovat Sara Hildénin säätiön viimeaikaisia taidehankintoja. Näyttelyn teosten tekniikka ja toteutus vaihtelevat, mutta kaikkia niitä yhdistää eri asteinen esittävyys. Ihmisfiguuri, interiööri ja maisema ovat vahvasti läsnä näyttelyn teoksissa.  
 
Eeva-Riitta Eerolan (s.1980) maalauksissa liikutaan unen, toden ja muistojen välimaastossa.  Katkonaiset kuva-aiheet ovat kuin välähdyksiä jostakin tutusta ja koetusta, mutta vaikeasti määriteltävästä.  Tilallisuus ja ajallisuus sekä hehkuvan kirkas värimaailma ovat keskeisiä. 
 
Erno Enkenbergin (s. 1975) aihemaailma on yltäkylläinen. Maalaukset ovat hajanaisia näkymiä ympäröivästä maailmasta, arkipäivän tilanteista, esineistä ja asioista. Teosten lähtökohtana on aina valokuva. Enkenberg  käsittelee sitä tietokoneella, heijastaa sen kankaalle ja maalaa lopulliseen muotoonsa. Valokuvassa Enkenbergiä kiinnostaa erityisesti syvyysterävyyden vaihtelu, jota hän tarkastelee myös maalauksissaan. 
 
Jani Hänninen (s.1974) kuvaa kaunistelematta nykypäivän kaoottista maailmaa.  Hän yhdistää ilmaisussaan punkin ja graffitin brutaalin ekspressiiviseen maalaustyyliin. Graffitimaailmassa vietetty nuoruus näkyy Hännisen teoksissa voimakkaana väripalettina, iskevinä teksteinä ja ennen kaikkea asenteena.   
 
Antti Immosen (s.1973) veistokset ovat orgaanisia, barokkisia ja dynaamisia.  Hän työstää veistoksensa osista rakentamalla. Immonen korostaa rakenteellisuutta jättämällä näkyville osat yhteen liittävät pultit, ruuvit ja saumat.  Ääripäinä hänen tuotannossaan ovat abstrakti ja esittävä muoto valtaosan teoksista sijoittuessa näiden kahden  välille. 
Hanna Jaanisoon (s.1974) installaatio Yö on syntynyt sirottelemalla mustaa hiekkaa sablonakuvioiden läpi museon yläaulan lattialle.  Jaanisoo pohtii tarkkaan teostensa suhdetta tilaan huomioiden sen ominaispiirteet. Yön idea syntyi espanjalaisten talojen kaakeleiden koristekuvioaiheesta. Havainto on aina lähtökohtana Jaanisoon töille.
  
Minna Jatkolan (s.1974) suurikokoiset ja värikylläiset maalaukset kertovat tarinoita aikamme yhteiskunnasta, sen rakenteesta, yksilöstä ja ryhmästä. Jatkolan maalaukset välittävät runsaudessaan sen visuaalisten ärsykkeiden määrän, jonka ihminen on itse aikaansaanut.  
 
Riikka Lenkkeri (s.1971) yhdistää italialaisen taideperinteen mukaisen maalaustekniikan realistiseen aihemaailmaan. Hän kuvaa kaunistelematta keskiluokkaisia ihmisiä arkisissa vaatteissaan ja tavallisissa kodeissaan. Erityisesti hän tarkastelee ihmisten välisiä tunnesiteitä. Lenkkerin osittain kuihtuneet kasvit viittaavat kaiken aineellisen katoavaisuuteen.  
 
Jaakko Mattilan (s.1976) maisemakuvat häilyvät abstraktin ja esittävän välillä. Ne voi tulkita yöllisinä näkyminä, joita hallitsee sysimusta taivas. Värin ja valon ohella avaruudelliset suhteet, kinetiikka sekä ajan ja tilan ominaisuudet kiinnostavat Mattilaa.
 
Tamara Piilolan (s.1977) maalauksissa puutarha ja metsä ryöppyävät yksityiskohtia. Puutarha-teema alkoi kiinnostaa Piilolaa uskonnollisen paratiisi-käsitteen symbolina. Tämän hetkisessä tuotannossaan Piilola on kulkenut puutarhasta sen reuna-alueille, villiintyneeseen ja unohdettuun osaan. 
 
Topi Ruotsalainen (s.1979) sijoittaa maalauksissaan ihmiset ryhmään tai väkijoukkoon.   Teosten keskeiseksi teemaksi nousee yksilön ja yhteisön suhde ja vuorovaikutus sekä ruumiinkieli. Ruotsalainen ammentaa vaikutteita kaikkialta ympäriltään. Hän viittaa suvereenisti sekä taide- ja kulttuurihistoriaan että ajankohtaisiin tapahtumiin ja urheiluun.
 
Thomas Westphal (s.1972) kuvaa taiteessaan urheilun ja ajanvietteen todellisuutta. Hän kritisoi suorituskeskeistä yhteiskuntaa, joka pakottaa ihmisen tavoittelemaan yhä intensiivisempiä suorituksia. Traceur koostuu neljästä valkoisesta figuurista, parkourin harrastajasta. Parkour on urbaaniin kaupunkiympäristöön syntynyt liikuntamuoto, jossa edetään mahdollisimman sulavasti ja nopeasti paikasta toiseen juosten, esteitä ylittäen, hyppien ja kiipeillen. Kantaaottava teos Out of Pakistan (2004) koostuu käytetyistä World cup -jalkapalloista, jotka Westphal on avannut ja ommellut uudelleen yhteen pakolaisteltaksi. 
 
Petri Yrjölä (s.1972) yhdistää suurikokoisissa maalauksissaan suomalaisesta luonnosta tuttuja elementtejä fantasianomaisiin abstrakteihin tiloihin. Lähtökohtana hänen teoksilleen on kotiseudun pohjoinen luonto ja sen ilmiöt. Lopputuloksena on maisema, joka on pikemminkin mielentila kuin luonnosta saatujen vaikutelmien kuvallinen tulkinta.  
 
Avoinna ti-su klo 11-18. Liput 6/3 €, eläkeläiset, työttömät ja ryhmät (vähintään 10 hlö) 5 € / hlö, alle 7-vuotiaat ilmaiseksi.
 
Sara Hildénin taidemuseo
Laiturikatu 13 (Särkänniemi), 33230 Tampere
puh. (03) 5654 3500, sara.hilden at tampere.fi <mailto:sara.hilden at tampere.fi> , www.tampere.fi/sarahilden <http://www.tampere.fi/sarahilden> 
 

Matliisa Lehtinen
Museosihteeri Information Officer
Sara Hildénin taidemuseo Sara Hildén Art Museum
Särkänniemi, 33230 Tampere, Finland
puh. (03) 5654 3513, 040 837 0357
tel. +358 3 5654 3513, +358 40 837 0357
matliisa.lehtinen at tampere.fi <mailto:matliisa.lehtinen at tampere.fi> , www.tampere.fi/sarahilden <http://www.tampere.fi/sarahilden>