[Nayttelyposti] Laulaen suomalaisuutta rakentamassa

[Niemi Salla]

TIEDOTE

Laulaen suomalaisuutta rakentamassa

Hämäläis-Osakunnan Laulajat esittää Esko Kallion johdolla sunnuntaina 11.4.2010 klo 15 ilmaiskonsertissa kaupungintalon juhlasalissa, Pohjoisesplanadi 11-13, unohtunutta varhaista suomalaista sekakuoromusiikkia Fredrik Paciuksen lauluista 1840-luvulta Oskar Merikannon teoksiin 1900-luvun alkuvuosilta. Helsingin kaupunginmuseon tutkija Jere Jäppinen kertoo suotta unhoon jääneiden laulujen ja säveltäjien kiehtovasta historiallisesta taustasta.

Konsertissa on mainio tilaisuus nauttia paitsi harvinaisesta ohjelmistosta myös kaupungintalon upean juhlasalin hienosta, mutta valitettavan harvoin kuullusta kuoroakustiikasta. Konsertti on poikkeuksellinen tapaus myös siksi, että sekä laulut että juonto tulkataan viittomakielelle. Viitotut laulut lienevät monelle kuulevalle ennennäkemätön taiteenlaji. Tulkkauksesta vastaa Viittomakielialan Osuuskunta Via.


Hämäläis-Osakunnan Laulajat valmistelee kaupunginmuseon kanssa levyä, joka nostaa esiin Helsingin musiikkielämään vaikuttaneita, unhoon jääneitä romantiikan ajan säveltäjiä. Laulut heijastavat Suomen kulttuurikehitystä 1800-luvulla: porvarillisen idyllin, saksalais-ruotsalaisen romantiikan ja heräävän kansallistunteen kohdatessa syntyi lopulta omaperäistä suomalaista taidetta, myös kuoromusiikkia.

Kuorolaulu niin mies-, nais- kuin sekakuoroissakin nousi kukoistukseen 1800-luvulla. Vallitseva porvarillinen kulttuuri arvosti runoutta, laulua ja viihtyisää yhdessäoloa, ja erisäätyisten ihmisten yhteen liittyneet äänet kaikuivat ajan uusia yhteiskunnallisia ihanteita, veljeyttä ja tasa-arvoa. Kuorolaulusta tuli myös keskeinen osa kansallisromantiikkaa. Kansallishenki huipentui satapäisten joukkojen ylistäessä laulaen oman maan kauneutta, ja kuoroja perustamalla isänmaan ja taiteen ilosanoma levisi joka pitäjään.

Suomen kehittyvä musiikkikulttuuri tuotti paljon kuorolauluja heti Paciuksesta alkaen. Sekakuorot, joita syntyi 1840-luvulta alkaen kiihtyvään tahtiin, kaipasivat kotimaista laulettavaa, erityisesti ajan suosikkirunoilijoiden Runebergin ja Topeliuksen teksteihin. Säveltäjät, niin koulutetut ammattilaiset kuin innokkaat harrastajatkin, vastasivat toiveisiin. Ruotsin- ja saksankielisten laulujen rinnalle syntyi pian myös suomenkielistä kuoromusiikkia, jota innoittivat etenkin J. H. Erkon runot.

Jo 1900-luvun alkuun mennessä Suomessa sävellettiin suuri määrä kuorolauluja, jotka olivat omana aikanaan hyvin suosittuja, muutamat aina 1950-luvulle asti. Sitten uudempi musiikki syrjäytti Sibeliusta edeltäneet kotimaiset romantikot lähes täysin kuorojen ohjelmistosta. Nykyajan kuorolaiset ja kuulijat voivatkin nyt löytää tuorein korvin Paciuksen lennokkaat säkeet, Linsénin kepeät idyllit, Wegeliuksen ja Flodinin sielukkaan runollisuuden, Merikannon vuolaat melodiat ja Järnefeltin iskevän isänmaallisuuden. Laulujen taustat ja tarinat avaavat tien unohtuneeseen romantiikan ajan Suomeen.

Vuonna 1929 perustettu Hämäläis-Osakunnan Laulajat on Suomen vanhin akateeminen sekakuoro. Kunnianhimoisen kuoromiehen Esko Kallion vuodesta 2000 johtama HOL huipensi 80-vuotisjuhlakautensa keväällä 2009 julkaisemalla Lehdellä-levyn, joka on saanut lukuisia kiittäviä arvioita ja valittu EMMA-ehdokkaaksi sarjassa Vuoden klassinen albumi. Kesäkuussa 2009 HOL palkittiin Tampereen Sävelen kuorokatselmuksessa kolmella kultaleimalla eli korkeimman asteen luokituksella.

Lisätietoja antaa Helsingin kaupunginmuseon tutkija Jere Jäppinen, puh. (09) 3103 6505 tai jere.jappinen at hel.fi

Kuvateksti
Kuorolaulu kohotti suomalaisten mielet korkealle romantiikan aikaan. Vuonna 1900 Helsingin laulu- ja soittojuhlat huipentuivat Ateenalaisten laulun, Sibeliuksen tuoreen teoksen, dramatisoituun esitykseen.
Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/Rundman