[Nayttelyposti] Viides Turku Biennaali avautui sunnuntaina

[Linda Hannula]

Turku Biennaali 2009 – Pinta
10.5.–6.9. Aboa Vetus & Ars Novassa

Tietoa näyttelystä ja taiteilijoista sekä kuvia myös osoitteessa 
www.turkubiennaali.fi.

Turku Biennaali on kahden vuoden välein toistuva yhteisnäyttely, joka 
tekee uusinta nykytaidetta tunnetuksi. Biennaali aukeaa toukokuussa ja 
on esillä aina syyskuun alkuun saakka. Biennaali järjestetään nyt 
viidettä kertaa.

Vuoden 2009 Turku Biennaalin taiteilijat ovat suomalaisia tai asuvat 
Suomessa. Heidät valittiin näytekansiohaulla lähes 300 hakijan joukosta. 
Valinnan teki kolmihenkinen jury, jonka jäseninä olivat Aboa Vetus & Ars 
Nova -museon johtaja Johanna Lehto-Vahtera, Amsterdamissa sijaitsevan de 
Appel -taidekeskuksen johtaja Ann Demeester sekä taiteilija Otto 
Karvonen, joka osallistui vuoden 2007 Turku Biennaaliin.

Vuonna 2009 Turku Biennaalin teemana on Pinta, ja kaikki näyttelyn 13 
taiteilijaa ovat tehneet teemalla näyttelyyn täysin uusia teoksia tai 
teossarjoja. He ovat tutkineet pintaa ja pinnanalaisia ulottuvuuksia 
monin eri lähestymistavoin ja tekniikoin. Installaatio, valokuvataide 
sekä animaatiot ovat näyttelyssä hyvin edustettuina, mutta tekniikoiden 
kirjo ulottuu öljymaalaukseen saakka. Useita taiteilijoita on kiehtonut 
museorakennuksen, alkujaan Rettigin palatsiksi rakennetun rakennuksen 
historia, sen historiallinen kerroksellisuus ja muurien suojaama elämä.

Aboa Vetus & Ars Nova on tukenut jokaisen taiteilijan teosten tuotantoa 
850 eurolla. Turku Biennaaliin osallistuvien taiteilijoiden keskuudesta 
valitaan perinteisesti myös Turku Biennaali -palkinnon saaja, joka 
palkitaan 5 000 euron stipendillä ja Matti Koivurinta -mitalilla. 
Valinnan tekee Porin taidemuseon johtaja Esko Nummelin ja tulos 
julkistetaan keskiviikkona 3.6. Yleisöäänestys parhaasta teoksesta on 
käynnissä 30.8. saakka, ja yleisöäänestyksen voittaja saa 1 000 euron 
palkinnon.

Turku Biennaaliin liittyy mittava oheisohjelma, joka sisältää 
taiteilijatapaamisia, näyttelyvierailuja, Katutaidetapahtuman 6.–7.6. 
sekä monipuolista toimintaa Taiteiden yönä 13.8. Turku Biennaaliin 
liittyy myös lasten ja nuorten taidekilpailu Turku Energia Biennaali 
Junior, jonka voittajien työt ovat esillä Turku Biennaalin päättymisen 
jälkeen museon Oma Tila -näyttelyhuoneessa.

Kansainvälinen yhteistyö on aina ollut olennainen osa Turku Biennaalia. 
Tänä vuonna yhteistyökumppanit ovat olleet Alankomaista. De Appel 
-taidekeskus oli kumppanina taiteilijoiden valintavaiheessa, kun johtaja 
Ann Demeester oli mukana näyttelyjuryssa. Museon tavoitteena on myös 
viedä suomalaista nykytaidetta Alankomaihin. Jo sovittu 
näyttely-yhteistyö amsterdamilaisen de Veemvloer -gallerian kanssa 
pysähtyi muutamia viikkoja sitten saatuun yllättävään tietoon: 
Talouslama ajaa de Veemvloerin toiminnan toistaiseksi alas ja syksyn 
näyttelyohjelma on peruutettu. Aboa Vetus & Ars Nova on käynnistänyt 
neuvottelut uuden näyttelypaikan etsimiseksi ja tavoitteena on edelleen 
tuottaa näyttely Alankomaissa ensi talven kuluessa.

Vuoden 2009 Turku Biennaalia tukevat Matti Koivurinnan säätiö, 
Opetusministeriö, Hartela Oy, Turku Energia Oy, Kaupunkilehti 
Turkulainen ja Huiskula Oy. Näyttelyn suojelija on ulkoministeriön 
kulttuuriviennistä vastaava osastopäällikkö Petri Tuomi-Nikula.

Vuoden 2009 Turku Biennaalista on saatavilla näyttelyjulkaisu, jonka on 
julkaissut Aboa Vetus & Ars Nova/Matti Koivurinnan säätiö ja toimittanut 
Ars Novan amanuenssi Silja Lehtonen. Artikkelien kirjoittajat ovat Claes 
Andersson, Taru Elfving, Tina Cavén, Kaisa Heinänen, Katve-Kaisa 
Kontturi, Heta Kuchka, Martti-Tapio Kuuskoski, Silja Lehtonen, Johanna 
Lehto-Vahtera, Teemu Mäki, Antti Nylén, Kari Yli-Annala ja Juha-Heikki 
Tihinen. Ulkoasun on suunnitellut Pera Salminen.


Turku Biennaalin taiteilijat vuonna 2009

Dan Beard 1976, Helsinki

Dan Beardin öljymaalauksissa on keskeisessä osassa materiaalien kokeilu. 
Hän käyttää öljymaalauksen lisäksi aineita, jotka eivät ole 
taidemaalaukseen tarkoitettuja, kuten lakkoja, hartseja ja automaaleja. 
Aineiden yhdistelmät saavat aikaan erilaisia, ennalta arvaamattomia 
reaktioita. Maalaukset ovat lähtökohdiltaan tarkasti suunniteltuja, 
mutta niiden loppusilaus jää kemikaalien luoman sattuman valtaan.

Dan Beardin maalausten pääasiallisena aiheena ovat nykyään ihmiskasvot, 
aivan hiljattain myös eläimet. Maalausalustana ja taustana Beard on 
kankaan lisäksi käyttänyt valokuvaa ja peilipintaa. Kiiltävä 
kerroksellinen lakkapinta on oleellinen elementti kaikissa Beardin 
maalauksissa. Kiilto viehättää silmää ja luo teoksiin syvyysvaikutelmaa.

Saara Ekström 1965, Turku

Saara Ekströmin näyttelyyn tekemä moniosaisessa ja monia tekniikkoja 
yhdistävässä Luola-installaatiossa linkittyvät elämän pintataso ja 
pinnan alle painettu, kuten epämiellyttävät tai käsittämättömät asiat, 
jotka halutaan unohtaa. Installaatio ammentaa myös museorakennuksen 
historiasta ja siellä aikoinaan vietetystä elämästä.

Saara Ekströmin taiteessa vastakohdilla on tärkeä rooli. Materiaali, sen 
luonne ja tuntu, ovat Ekströmin teosten lähtökohtana. Hän kyseenalaistaa 
teoksissaan materiaalien arvohierarkioita, tuo näkyville rumaa ja 
estetisoi sitä.

Miklos Gaál 1974, Helsinki

Miklos Gaálin teos Turku Biennaaliin on näytönsäästäjä, joka on esillä 
installaation osana. Näytönsäästäjä koostuu liikkuvasta ja vaihtuvasta 
tekstistä, joka kuvailee stressin oireita ja vaikutuksia. Teoksen juuret 
ovat sähköpostien kiertokirjeissä ja toimistohuumorissa, joita se myös 
parodioi. Gaálin tarkoituksena on huumorin ja yllätyksen avulla 
aiheuttaa katsojassa kyseenalaistamista ja uudelleenarviointia.

Minna Havukainen 1969, Turku

Minna Havukaisen valokuvat ja videot pohtivat identiteettiä, sen 
sosiaalista ja kulttuurista rakentumista sekä liikkuvuutta. Hän on 
saanut kuviensa mallit näyttämään itsestään puolia, jotka normaalisti 
piilotetaan tai sievistellään näkymättömiin. Projektissaan 
Teatterinuoria Havukainen on vanginnut kamerallaan nuoret teatterilaiset 
juuri, kun he ovat roolivaatteissaan tulossa lavalta: hetkenä, jolloin 
he ovat näyttämöminänsä ja oman arkiminänsä välimaastossa.

Minna Havukainen on tunnettu erityisesti vastasynnyttäneitä äitejä 
esittävistä valokuvistaan, joista hiljattain julkaistiin myös kirja 
Puerperium.

IC-98 (Patrik Söderlund 1974, Turku, ja Visa Suonpää, 1968, Turku)

IC-98 on tehnyt installaatiota, animaatioita, sekä kirjaa muistuttavia 
erilaisten kuvien ja tekstien koosteita, ”sosiaalisia työkalupakkeja”.

IC-98 -taiteilijakaksikon nimi viittaa ikonoklasmiin ja heidän 
taiteelleen on tyypillistä filosofian ja kuvataiteen yhdistäminen. Usein 
tämä on tapahtunut sanojen muodossa, esimerkiksi käyttämällä filosofisia 
katkelmia teosten osana. Turku Biennaalissa IC-98:lta on esillä teos 
Teesejä yhteiskuntaruumiista (Labyrintissä).

Teos koostuu 29 mustavalkoisesta piirroksesta, jotka kuvaavat erilaisia 
huonetiloja. Kuvat on aseteltu 5x6 -kokoiseen ruudukkoon, jolloin yksi 
ruuduista jää tyhjäksi ja kuvia voi liikutella eri järjestyksiin ja 
edetä siten labyrintissa. Näitä korostuneen kaksiulotteisia piirroksia 
täydentää animoitu piirros, joka tekee katsojasta sekä tarkkailijan että 
osan teosta. Animaatiossa näkyy museon Rettiginrinteen puoleinen fasadi, 
jonka yhdessä ikkunassa näkyy tumma hahmo. Hahmo on juuri siinä 
huoneessa, jossa näyttelyvieras katselee animaatiota.

Kaisu Koivisto 1962, Helsinki

Kaisu Koiviston Turku Biennaalin teokset ovat erilaisilla turkiksilla ja 
nahkoilla päällystettyjä outoja olioita. Huomiota herättää hahmojen 
kiinteä katse, joka aiheuttaa katsojan ja elottomien hahmojen välille 
kummallisen kohtaamisen. Keskipisteenä on vanha ja kulunut jääkarhun 
talja, jonka intensiivisen tuijotuksen valtaan katsoja joutuu heti 
huoneeseen astuessaan.

Johanna Lecklin 1972, Helsinki

Story Caféssa ihmiset kertovat kahvikupillista vastaan videokameralle 
merkittävän tarinan omasta elämästään. Tarinakahvila sai alkunsa vuonna 
2004 Lontoossa ja jatkuu edelleen. Story Café järjestetään myös 
Biennaalin yhteydessä Taiteiden yönä 13.8.

Lecklin rikkoo videolle keräämiensä tarinoiden juonellisuutta ja laittaa 
katsojan täydentämään puuttuvat kohdat. Samalla hän tarkastelee 
kertomusten erilaisia merkityksiä ja myös kulttuuriin kätkeytyviä 
ennakko-oletuksia ja sosiaalisia ja sukupuolittuneita rakenteita. Tämä 
näkyy Lecklinin uusimmassa teoksessa A Summer Job, jossa kerrotaan 
kuinka kesätyöläinen juuri ja juuri välttyi joutumasta ihmiskaupan 
uhriksi Italianmatkallaan. Tarinankertojan ikä ja sukupuoli vaihtelevat, 
jolloin katsoja joutuu arvioimaan uudelleen omia käsityksiään.

Susanna Majuri 1978, Helsinki

Susanna Majurin valokuvateoksissa maailma siivilöityy vesimassan läpi. 
Vesi on tuttu elementti, mutta Majurin teokset kutsuvat ihmettelemään 
sitä ja todellisuutta uudesta näkökulmasta. Kuvissa on vedessä liikkuvia 
tyttöjä ja nuoria naisia. He samanaikaisesti sekä kutsuvat katsojaa 
mukaansa että pystyttelevät etäällä. He ovat sinuja ympäristönsä kanssa, 
mutteivät sulaudu siihen.

Susanna Majurin valokuvataidetta voi nähdä myös PMMP-yhtyeen tänä vuonna 
ilmestyneen Veden varaan -albumin kannessa.

Juhana Moisander 1977, Helsinki

Juhana Moisanderin teoksissa kohtaavat muisti, historia ja fantasia. 
Hänen videoinstallaationsa tuo mieleen ensimmäiset jäykät valokuvat, ja 
kuvien aavemaisuus muistuttaa valokuvan muumioivasta ja mystifioivasta 
vaikutuksesta, valokuvan kyvystä tehdä kadonneita asioita pysyviksi. 
Turku Biennaaliin tehdyn Illallisen jälkeen -teoksen aihepiiri on 
noudettu museorakennuksen rakennuttajaperheen porvarillisesta elämästä 
muurien suojassa, joskin hahmot ja tilanteet ovat kuvitteellisia.

Jaakko Niemelä, 1959, Helsinki

Jaakko Niemelän taiteelle on tyypillistä näyttelytilojen täydellinen 
uudelleenmuokkaaminen. Hän on luonut tunnelmaltaan erilaisia tiloja 
käyttäen mm. savua ja valoa. Hänen yllättäviin, toisinaan ahdistaviinkin 
tiloihinsa astuminen on voimakas kokemus. Turku Biennaaliin rakennettu 
tilateos Balanssi koostuu kattorakenteista ja laservatupasseista. Laser 
muodostaa ehdottoman viivan, joka ei taivu eikä anna periksi. Lasereilla 
tehty valojen ristikko muodostaa näyttelytilan katonrajaan aineettoman 
pinnan.

Eliisa Sorvali, 1977, Helsinki

Eliisa Sorvalilta nähdään näyttelyssä epoksihartsiin valettuja 
postikorttikollaaseja sekä animaatio. Postikorteissa Sorvalia 
kiinnostavat korttien välittämä ihannekuvasto erilaisista paikoista sekä 
korttien sosiaaliset merkitykset. Yhdistelemällä kortteja Sorvali saa 
aikaan yllätyksellisiä, uudenlaisia maisemia.

Animaatio Landscape Painting on tehty ottamalla valokuvia Sorvalin 
tekeillä olevasta teoksesta maalaamisen edetessä. Se näyttää, kuinka 
teos elää tekovaiheessa, kuinka taiteilija luo, muokkaa ja peittää. Itse 
maalaus ei ole lainkaan esillä näyttelyssä, vaan prosessi on pääosassa.

Hanna Weselius, 1972, Helsinki

Hanna Weselius tutkii valokuvissaan ja videossaan muovin estetiikkaa. 
Hän on kuvannut luontoa värikkäiden muovipussien läpi saaden aikaan 
kauniita maisemia. Samalla mielessä on jatkuvasti muovin tuhoava ja 
roskaava luonne: vaikka Weselius tekee muovista osan maisemaa, ei hän 
yritä tehdä siitä osaa luontoa.


-- 

Linda Hannula
tiedottaja (ma)
Aboa Vetus & Ars Nova
linda.hannula at aboavetusarsnova.fi
+ 358 (0)2 2794914
+ 358 (0)40 5763839


Aboa Vetus & Ars Nova
Arkeologis-historiallinen ja nykytaiteen museo
Itäinen Rantakatu 4-6, Turku
www.aboavetusarsnova.fi