[Nayttelyposti] Aseteltu maailma - Järvenpään taidemuseon syysnäyttely 20.9. - 11.11.2007

[Nikander Hanna]

Aseteltu maailma 20.9.-11.11.2007

Järvenpään taidemuseon syysnäyttely Aseteltu maailma  esittelee kiehtovia
esineitä, heijastavia pintoja, yllättäviä sommitelmia sekä kukkaloistoa
asetelmamaalauksissa. Asetelmamaalaukset ovat saaneet vuosikymmenten mittaan
erilaisia painotuksia. Kuvauskohteena arjen ja juhlan esineet houkuttelevat
lukemaan teoksista sekä yleisiä että yksityisiä viestejä. Usein asetelmat
viittaavatkin ihmiselon vaiheisiin; arkisiin askareisiin, yltäkylläisyyteen,
katoavaisuuteen tai kenties taiteeseen itseensä. Asetelmissa voi
samanaikaisesti nauttia estetiikasta sekä ajan viipaleista. Asetelmat ovat
olleet oiva tapa testata myös teknistä taituruutta - hiljaiselo, kuten
asetelman vanha suomennos oli, saattoi riittää myös aiheeksi.


Pieter de Ringin Asetelma palauttaa katsojan aikaan, jolloin asetelmat
itsenäisinä taideteoksina saivat ostavan yleisön valtaisan suosion.
1600-luvulla asetelmia tilattiin myös dekoraatioiksi hoveihin ja
kuninkaallisiin kokoelmiin huolimatta niiden surkeasta akateemisesta
arvostuksesta. Erityisesti 1600-luvun Hollannin kasvavat taidemarkkinat saivat
taiteilijat suuntautumaan eri asetelmatyyppeihin - syntyi mm. kukka-, aamiais-,
metsästys-, kala-, hedelmä- sekä vanitas-asetelmiin erikoistuneita koulukuntia.
Alkujaan flaamilainen Pieter de Ring saavutti suosiota Leidenissa runsailla
asetelmilla. Ring kohotti teostensa arvoa kuvaamalla niissä kallista
tuontiposliinia Kiinasta. Signeerauksensa de Ring maalasi sijoittamalla nimeään
kuvaavan sormuksen teokseen.


Werner von Hausenin asetelmassa äärimmäisen keskittynyttä ja intiimiä tunnelmaa
luovat hahmot - kukin pienoisveistos erikseen kuvattuna. Aineettomuutta ja
sisäänpäin kääntyneisyyttä rikkovat kuitenkin eläväiset siniset varjot ja
yllätyksellinen etualan punainen. Asetelman aiheeseen lienevät vaikuttaneet
taiteilijan useat Italian  matkat sekä kiinnostus eksoottiseen Afrikkaan.
Myöhäiskaudeltaan, 1930-40-luvuilta, von Hausenilta tunnetaan lukuisia
asetelmia. Samankaltaista yksilömäistä tutkimusta maalauskohteestaan on
löydettävissä Tuomas von Boehmin sekä Rafael Wardin teoksista, joiden
sommitelmia usein maustaa esine vieraasta kulttuurista. Värin, valon ja muodon
kautta välittyy itseriittoinen, aistikas todellisuus. Molemmat taiteilijat ovat
järjestelmällisesti kuvanneet tuttuja arkiesineitä teoksissaan, luoden
ajattomuutta, lähentyen abstraktiota harmonisissa kokonaisuuksissa.

Vanitas tai ranskalaisittain nature morte -teokset muistuttavat katoavuudesta
ja elämän vääjäämättömästä kiertokulusta huolimatta rikkauksista tai vallasta,
joita asetelmissa myös kuvataan. Suorasukaisin muistutus kuolemasta on pääkallo.
Valentin Aleksandrovitsh Serovin teos (1879) on tyypillinen, taiturimainen
harjoitelma historiafantasiateoksiin. Hänestä tuli yksi Venäjän
merkittävimmistä muotokuva- ja henkilömaalareista. Pääkallo lojuu
epämääräisesti taiteilijantarvikkeiden lomassa myös Akseli Gallen-Kallelan
teoksessa Työpöytä Pariisissa (1889), kuin vastakohtana tuolloin nuoruutta
uhkuvalle luomisvoimalle..

Kubistien rikkoessa kuvan rakenteen 1900-luvun alkuvuosina voimistui asetelman
asema aiheena. Kubistisen asetelman airueena tunnettu Ilmari Aalto yhdistää
asetelmissaan muotoja jäntevästi  geometrisen jäsentelyn avulla. Erik Enrothin
maalaama Härän pää (1950) herättää voimakkaita rinnastuksia sekä
vanitas-perinteeseen että kubistiseen maalaustraditioon. Primitiivisyys veti
puoleensa myös Enrothin esikuvaa Picassoa. Kubismin kokeiluista ja myöhemmistä
vaikutteista Suomessa kertovat myös Olli Miettisen La Piste, 1931, ja  Max
Salmen Soikea pöytä, 1969.

Trompe l'oeil oli alkujaan maalaustapa, jolla pyrittiin petkuttamaan katsojaa
uskomaan näkemäänsä todeksi. Huomatessaan tulleensa huijatuksi, teoksen ollessa
vain maalattua pintaa, huomio siirtyy maalariin ja erityisesti maalarin
taitoihin. Näyttelyssä varhaisin tällainen taidonnäyte on tuntemattoman tekemä
muotokuva naisesta grafiikanlehdessä, joka on muka kiinnitettynä puulevyyn.
Teos on vuodelta 1699, aikansa tyypillinen silmää harhauttava teos. Tuolloin
trompe l'oeil -maalaukset olivat yläluokan ja kuninkaallisten huvitusta. Tähän
illuusion jatkumoon asettuvat Ferdinand von Wrightin Riippuvia lintuja (1838),
jossa on samankaltainen illuusio puisesta taustaosasta sekä Erkki Mikkolan
Astronautti (1965). Erilaisten salaperäisten maailmojen luojana ja illuusioiden
mestarina tunnetaan myös Juhani Linnovaaran teokset.

Näyttelyssä sijansa saavat mielenkiintoiset yhdistelmät omakuva-aiheista
asetelmissa. Omakuva heijastuu teoksissa usein peilistä virittäen salaperäistä
tunnelmaa, peilin ollessa myös tärkeä työkalu taiteilijalle. Näitä asetelmia
täydentävät usein henkilökohtainen ympäristö, taiteilijan työvälineet ja
yksittäiset objektit. Otto Mäkilän Omakuvassa (1929) peilistä kurkistaa vain
puolikkaat kasvot, silmien asettuessa tarkkaavaisina pöydän pinnan tasoon.
Torso kertoo taiteilijanammatista kuten Väinö Kunnaksen, Åke Hellmannin ja
Aimo Kanervan teoksissa esiintyvät taiteilijan työkalut, paletit ja pensselit.
Irvokkaat naamarit herättävät kysymyksiä myös taiteen ja taiteilijan
moninaisista rooleista.

Näyttelyn herkullista osuutta ovat aamiais-, kala- ja hedelmäasetelmat.
Yltäkylläisen, modernin, kulutushyödykkeiden täyttämän maailman kuvausperinteen
jatkeena voi nähdä Magnus von Wrightin ja Ester Heleniuksen asetelmat tai
Thomas de Paepin Rypäleet (1699) ja Auguste Renoirin Omenat. Taiteilijan
syventyminen arkiseen, mutta jokaista meitä koskettavaan elintarvikkeiden
maailmaan voi hämmentää samanaikaisella yksinkertaisuudella ja  syvällisyydellä.

Näyttely avoinna: 20.9.-30.9. ti-su 11-18,
4.10.-11.11. to, la 11-18 ja su 12-16
Avoinna myös Sibelius-laulukilpailuviikolla 23.-27.10. ti-la 11-18, su 12-16
Järvenpään taidemuseo, Kirjastokatu 8, 04400 Järvenpää, puh. 09 2719 2827
taidemuseo at jarvenpaa.fi, www.jarvenpaa.fi

Tervetuloa! Vapaa pääsy.