[Nayttelyposti] Rauman taidemuseon näyttelyt

[Pauliina Kokkonen]

Mikko Kallio, Leena Turvanen ja Katja Öhrnberg

20.10. - 18.11. Alakerta

Mikko Kallio, Leena Turvanen ja Katja Öhrnberg ovat pitäneet aikaisemmin ryhmänäyttelyn Porvoossa ja tehneet yli kymmenen vuotta yhteistyötä eri näyttelyissä.

Mikko Kallion teoskokonaisuus muodostuu monikerroksisista, rytmikkäistä ja ilmeikkäistä maalaus- ja piirroskollaaseista. Työprosessi on usein ajallisesti pitkä. Jäänyt "jälki", kuten irrotetun puunpalan lastu, saattaa jäädä osaksi kuvaa tai sen työstäminen jatkuu piirtämällä. 

Leena Turvasen muistikuva kouluajoilta on ollut hänen lähtökohtansa oivaltavien ja puhuttelevien esinekoosteiden rakentamisessa. "Vuonna 1965 kansakoulun ensimmäisellä luokalla opettaja pyysi meitä jokaista kertomaan, minkä värisessä talossa asuu. Nousin vuorollani ylös pulpetista ja sanoin: "Se on vihreä". Opettaja sanoi: "Ei talo voi olla vihreä". Istuin alas pulpettiin. Opettaja ei ollut koskaan nähnyt kotitaloani. Myöhemmin minulle selvisi, että se talo oli petsattu vihreäksi, (myrkyn vihreä, äiti sanoi ), mutta se oli vuosien kuluessa haalistunut ruskeaksi tai vihertävän ruskeaksi. Sitä sanottiin vihreäksi. 70-luvulla se talo maalattiin vihreällä maalilla ja 80-luvulla punaisella maalilla. Olen edelleen sitä mieltä, että se on vihreä."

Katja Öhrnbergin kolmiulotteisten teosten jännite syntyy tiukan konstruktivistisen muotokielen ja räiskyvien värien välille. Ihmismielen metaforana Katja Öhrnberg käyttää usein taloa tai ympyrää. Teoksissa on käytetty useita eri materiaaleja kuten puuta, kipsiä, lautasia ja puutarhaletkua. Erilliset teokset toimivat myös osana koko tilan käsittävää sykkivää kokonaisuutta.

  

Anna Aho, Maria Liitola, Essi Peltonen

20.10. - 18.11. Yläkerta

Maalauksia

Anna Aho:

Tällä hetkellä olen kiinnostunut painamisesta ja sabluunoiden käytöstä ja näiden tekniikoiden yhdistämisestä maalaukseen. Aloin pohtia painettujen kuvien merkitystä ja ajatukseni siirtyivätkin tapetteihin, joissa sama pieni kuvio toistuu uudelleen ja uudelleen. Halusin yhdistää tämän elementin maalauksiini. Lisäksi minua kiinnostaa maalausjäljen ja painojäljen ero, varsinkin sabluunoita käytettäessä. 

Teemani ovat usein hieman surumielisiä. Pinnalle nousevat aiheet ovat masennus, yksinäisyys, unettomuus. Taulujen hahmot tapettien takana ovat tavallaan näkymättömiä, haamuja seinässä, seinäruusuja. Maalauksissani esiintyvät ihmiset ovat yleensä läheisiä ihmisiä minulle tai sitten ne ovat omakuvia. Maalaan myös paljon naisaiheita.

Maria Liitola:

Minulle työskentelyssä on tärkeää jokaisen työn luoma tunne tai tarina, joko materiaalin, työstämisvälineen tai jonkun visuaalisen aspektin kautta. Teoksen valmistaminen on itsessään prosessi joka lähtee liikkeelle oivalluksesta, jonka tuottajana voi toimia lähes mikä tahansa: unet, mediat, ihmiset, esineet, tuoksut. Töissäni usein esiintyy joko fyysisenä elementtinä, innoittavana tekijänä tai työvälineenä jokin esine tai asia jolle haluan antaa "uuden elämän" teoksen kautta. Nämä elementit ovat minua puhutelleita, oman henkilökohtaisen kokemus- ja ajatusmaailmani kanssa keskustelevia merkkejä, jotka itsessään jo edustavat jotain. Yhdistettynä muihin elementteihin ne muuntautuvat ja alkavat kertoa tarinaa myös jostain muusta. Työn lähtökohtia voi olla myös erilaiset aistikokemukset, oivallukset, tai tapahtumat jotka jäävät mieleen. 

Essi Peltonen:
Maalaukseni ovat öljyväritöitä, se sopii minulle parhaiten koska maalaan yleensä suunnittelematta etukäteen. Öljyväri antaa mahdollisuuden siihen koska se pysyy märkänä, eli työstettävänä, pitkään ja sekoittuu kauniisti. Abstrakteissa ja joskus muissakin töissä otan tyhjän pohjan eteeni, sen kokoisen miltä sillä hetkellä tuntuu, valitsen värin ja alan maalata. Se on kuin ratkoisi jotain mielenkiintoista ongelmaa, laitan värin, mietin mitä tulee seuraavaksi ja niin edelleen, kunnes kokonaisuus miellyttää minua. Abstraktioiden lisäksi maalaan naisfiguureja. 

  

Pekka Pohjanvalta (1928 - 2006) muistonäyttely

20.10. - 18.11. Einola

Valokuvia

Pekka Pohjanvalta kuvasi Raumaa ja sen ympäristöä 1960-luvun lopulta 1990-luvun alkuun. 

Kuvissaan hän tarkasteli Raumaa, sen kaupunkimaisemaa, satamaa ja saariston luontoa.   Häntä inspiroivat syksy ja sen murretut värit sekä hämärä ja sumuinen sää. Pehmeä valo ja alivaloisuuden rajoilla kuvaaminen oli hänelle tyypillistä. Valokuvissaan hän pyrki tavoittamaan hetken tunnelman. Joissain kuvissa näkyy omalaatuinen tilanteen humoristisuus, useimmat kuvat ovat kuitenkin haikeita, mietteliäitä ja pysähtyneitä.

Pekka Pohjanvalta osallistui 1970-ja 80-luvuilla Rauman kameraseuran toimintaan, Rauman taiteilijaseuran näyttelyihin sekä kansainvälisiin näyttelyihin Kanadassa ja USA:ssa. Näyttelyn on koonnut Pekka Pohjanvallan tytär Leena Vainio.

  

Suudelman jälki Tähtitomussa 

20.10. - 18.11.  Verstas   

Sinikka Palosen maalauksia ja Janne Rehmosen lyhytelokuva

Sinikka Palonen ja Janne Rehmonen jatkavat tässä näyttelyssä yhteistyötä joka alkoi Anamnesis-näyttelyssä Lönnströmin taidemuseossa.

Maalaukset, Sinikka Palonen:

Suudelma sisällään kaikki suudelmat, hellät tai hehkuvat, pyhät. Hauraan hetken kauneus rakentaa temppelin ajattomuuteen, puut sytyttävät kukkansa, aamu sivelee kasteellaan maan haavat. Kohtaamisia kunnes lopulta on Suuri Pyhyys, Pyhä Tanssi.

Lyhytelokuva, Janne Rehmonen:

Katso Tähtiin. Suudelmamme palaa siellä. Minä olen taas täällä. Pääsenkö enää takaisin. 

En tässä elämässä. Mutta taivas ei ole vielä Tähtiä täynnä.

Katso Tähtiin. Avaa sydämesi. Olen aina ollut siellä kanssasi. Olen edelleen. Tulen aina olemaan.



************************************************
Rauman Taidemuseo
Kuninkaankatu 37
26100 Rauma
rtm at raumantaidemuseo.fi
http://www.raumantaidemuseo.fi
tel +358-(0)2-8224 346
fax +358-(0)2-8222 183
************************************************