[Nayttelyposti] Keravan Taidemuseo: "JOS SEINÄT OSAISIVAT PUHUA"

[Kirsi Nuppola]

NÄYTTELYN AVAJAISMATINEA la 17.11. klo 14-16 PÄÄSYLIPUN HINNALLA

18.11.-6.1.2007
JOS SEINÄT OSAISIVAT PUHUA
Om Väggar kunde tala, If Walls Could Speak
Keravan Taidemuseon yläkerta

Näyttelytilan, alueen ja ympäristön dramaturgiaa käsittelevä
paikkasidonnainen työpaja ja näyttely.

Klondyke-rakennus Saviolla käsittää 30 000 m². Keravan Taidemuseolla on
käytössä 1800m², joista 1000m² näyttelytilaa. Suomen Gummitehtaan vuosina
1932-1985 käyttämät tilat ovat kumitehtaan toiminnan loputtua saaneet
huomiota mm. sisähuvipuistona ja Gladiaattorit-ohjelman kuvauspaikkana.
Kivenheiton päässä rakennuksesta sijaitsevat toimintansa sulkeneen tehtaan
työläisten asuintalot. Autioituneet talot kertovat yhden tarinan
jälkiteollisen ajan rakennemuutoksesta.

Jos seinät osaisivat puhua -näyttelyn lähtökohtana on tilalliset
kertomukset. Taideteokset ovat valmistuneet näyttelytilassa järjestetyn
kahden viikon mittaisen työpajan aikana. Työpajassa on yhdistetty
kuvataiteen vuorovaikutteinen keskusteleva tilakäsitys ja näyttämöilmaisun
kerronta. Työpajan aikana toteutunut sanallistaminen on tuottanut
kuvauksia olosuhteista, mittakaavoista, työtiloista, kyläyhteisöstä sekä
matkoista Klondykeen ja takaisin kotiin.

Jos seinät osaisivat puhua -näyttelyn ensimmäinen osa toteutettiin
syyskuussa Botkyrka konsthallissa Ruotsissa. Botkyrkan alueelta kerätyt
roskat ja jätökset - rikkinäiset leikkikalut, hylätyt vaatteet, muoviset
suojakäsineet ja ehkäisyvälineet - vertautuvat Savion ympäristöstä
löydettyihin tavaroihin. Hylättyjen esineiden kerääminen ja
esillepaneminen toimii alueen käytön ja merkityksen kartoittamisena.
Jätteiden kerääminen on myös keino kuvata ja kattaa lähihistoriaa, aikaa,
joka ei vielä ole vahvistunut osaksi elettyä kulttuurihistoriaa.

Osa teoksista lakkaa olemasta tai häviää näyttelyn päätyttyä, osa säilyy
tallenteina ja osa esineinä. Jos seinät osaisivat puhua -näyttelyn
narratiivit rajaavat paikan ja tilan osaksi taideteosta, ja
näyttelykokonaisuus vahvistaa taideteoksen vastaanottamisen tilallisena
kokemuksena.

Kuvataiteilija Lena Séraphin yliopettaja/Taideinstituutti

Osallistujat

Taideinstituutti, Lahden Ammattikorkeakoulu
Roope Ahola, Lasse Honkonen, Juan Kasari, Saija Kivikangas,
Tuomo Nevalainen, Heidi Savilakso, Ona Taskinen,

Kuvataideakatemia
Alma Heikkilä, Suvi Nurmi, Pilvari Pirtola, Anssi Pulkkinen

Konstfack, Ruotsi
Lise Haurum Christensen, Ulrika Gomm, Johan Wilén

Kungliga Konsthögskolan, Ruotsi
Marika Troili

Keravan taidemuseon yleisöstä
Mervi Louna

Työpajojen ohjaus
Kuvataiteilijat Carina Gunnars ja Anna Kindren (Ruotsi)
sekä ohjaaja Juha Hurme

Näyttelykonseptin suunnittelu ja ohjaus
Kuvataiteilija Lena Séraphin yliopettaja/Taideinstituutti

Tiedustelut lena.seraphin at lamk.fi   gsm + 358 50 526 5973