[Nayttelyposti] Viron lähihistoriaa Turun taidemuseossa

[Jenny Nybom]

TIEDOTE 


 


 


PUNASTE LIPPUDE ALL


Stalinin ajan taidetta Viron taidemuseon kokoelmasta
Turun taidemuseossa 8.5.–31.8.2008


 

Tiedotustilaisuus keskiviikkona 7.5.2008 klo 12 Turun taidemuseossa,
Aurakatu 26, Turku. 

Avajaiset keskiviikkona 7.5.2008 klo 18–20.

Tervetuloa!

 

Turun taidemuseon kesänäyttely 2008 esittelee näyttävän kokonaisuuden Viron
lähihistoriasta. Koko museon täyttävä Punaste lippude all pureutuu Stalinin
ajan romanttiseen taidekäsitykseen. Propaganda ja provokaatio, sosialismi ja
neuvostojärjestelmään sopeutuminen kuvattiin mahtipontisiin teoksiin, jotka
sisältävät historiallisia valheita ja hämmentäviä tarinoita. Ristiriitaiset
ja realistiseen tyyliin toteutetut teokset kertovat maailmasta, jota ei enää
ole. Leninin lause ”Taide kuuluu kansalle” tulkittiin ennen sosialistista
realismia kansan oikeudeksi osallistua taiteen tuottamiseen ja nauttia
taiteesta. Myöhemmin iskulauseen merkitys muuttui, ja neuvostotaiteilijan
tehtäväksi tuli olla helposti ymmärrettävä ja miellyttää massoja.

 

Sosialistisessa realismissa oli kysymys yksinomaan sisällöstä. Stalinistisen
taiteen oli oltava puolueen oppien mukaista ja kansanomaista. Siinä oli
näyttävä suuren neuvostovaltion perinteet, historia ja sankarillisuus.
Tyylisuunnan teoksia leimaavat myös monumentaalinen koko, pateettisuus ja
optimismi. 

 

Punaste lippude all -näyttelyn teemat käsittelevät toista maailmansotaa,
uuden Neuvosto-Viron rakentamista, Stalinin henkilökulttia, työn sankareita
sekä porvarillista perheidylliä. Koska Neuvostoliitto kuului toisen
maailmansodan voittajiin, sota oli keskeisimpiä stalinistisen taiteen
teemoja. Näyttely esittelee mm. Vladimir Bogatkinin (1922–1971) taitavia
grafiikanteoksia, jotka elokuvamaisin otoksin kuvaavat sodan tapahtumia.

 

Neuvostoideologia sisällytettiin osaksi perinteistä kuva-aiheistoa. Luontoon
liitettiin elämänmyönteisyys, iloiset värit sekä valtion ja kansalaisen
kannalta hyödyllinen toiminta. Maisema ilmaisi vaikeuksien kautta
saavutettua rakkautta työhön; luonnon ja ihmisen suhde oli aina vakava.
Stalinistinen luonnonmuokkaus oli ajalle tyypillinen iskulause. Soita
kuivattiin pelloiksi ja metsät kaadettiin puunjalostusteollisuuden
raaka-aineeksi. 

 

Taideteokset olivat lavastuksia, joissa sisältö oli ristiriidassa
reaalitodellisuuden kanssa. Maalauksessa (Roman Treuman (1910–1962) ja
Viktor Karrus (1913–1991), Sosialistisen taistelun haaste
traktorinkuljettajille, 1951) iloiset traktorinkuljettajat riemuitsevat, kun
maanviljelyksen tuotantotavoitteita nostetaan entisestään. Todellisuudessa
virolaiset elivät kolhooseissa nälän ja kurjuuden uhan alla.

 

Stalinin valtakaudella muotokuvista tuli tärkeä taiteen laji. Yksilöllisten
piirteiden korostamista tärkeämpää oli tapa, jolla kuvattava esitettiin;
muotokuvista tuli heroisoivia ja tyypitteleviä. Tärkein yksilöä määrittävä
seikka oli hänen sosiaalinen asemansa. Neuvostokulttuurin luoma työn sankari
perustui jo 1800-luvulla ihannoituun työläishahmoon. Uusi työläinen oli
modernismin symboli, ja hän toimi nykyaikaistuvan yhteiskunnan edustajana.
Hänellä oli helposti tunnistettava ulkomuoto: stahanovilainen työntekijä oli
vahva ja taitava mies, jonka kasvojen ilme oli kirkastunut ja omistautuva. 




Tärkeä osa muotokuvataidetta oli luonnollisesti Stalinin henkilökultti.
Jumaliselle Johtajalle ominaisella poissaolevalla katseella kaukaisuuteen
tähyävää Stalinia ympäröivät kaikkien Neuvostoliiton kansankerrosten
edustajat. Lapset, jotka olivat Johtajan sydäntä lähellä, oli tavallisesti
sijoitettu hänen vierelleen ja silmälasipäiset älyköt, joihin Stalin ei
luottanut, sijoittuivat kaaren laitamille. 

 

Stalinistinen massakulttuuri on tullut tunnetuksi maailmassa nimellä
”Kertomus onnesta”. Sen jäljet olivat nähtävissä neuvostoelämässä aina
järjestelmän murentumiseen saakka. ”Kertomus onnesta” on sosialistisen
realismin propagandan loistavin saavutus; se on tarina tavallisen
kansalaisen onnellisesta elämästä, jota hyvä valtio suojelee. 

 

Esiteltävä teoskokonaisuus tulee Turun taidemuseoon Viron valtion
taidemuseosta ja Viron taideteollisuus- ja muotoilumuseosta. Näyttely
käsittää 114 taideteosta, 25 propagandajulistetta ja 10 taidekäsityötä.
Teosten aikajana alkaa vuodesta 1943 ja päättyy vuoteen 1960. Kyseisiä
teoksia ei ole koskaan aikaisemmin esitelty ulkomailla, joten näyttely on
tärkeä avaus Viron taidehistoriassa. Virolaisten museoiden kokoelmia ei ole
aikaisemmin esitelty näin laajasti maan rajojen ulkopuolella. Näyttelyn ovat
kuratoineet Eha Komissarov Kumun taidemuseosta sekä Kari Immonen ja Susanna
Luojus Turun taidemuseosta. Näyttelyn yhteydessä julkaistaan runsaasti
kuvitettu Mia Haltian toimittama kirja Punaste lippude all, jonka artikkelit
ovat kirjoittaneet Turun yliopiston yleisen historian dosentti Pertti
Grönholm, Kumun taidemuseon kuraattori Eha Komissarov sekä
kuvataidekriitikko Otso Kantokorpi. Turun taidemuseon jälkeen näyttely on
esillä Malmön taidemuseossa Ruotsissa 1.12.2008–25.1.2009.

 

Lisätietoja: kuraattori Susanna Luojus, susanna.luojus at turuntaidemuseo.fi
tai 050-400 3247 tai amanuenssi Jenny Nybom puh. (02) 262 7194, 050 400 3248
tai jenny.nybom at turuntaidemuseo.fi

Lehdistökuvia:  <http://www.turuntaidemuseo.fi/> www.turuntaidemuseo.fi >
LEHDISTÖ > lehdistökuvat, salasana: frt89.

 

 

Ystävällisin terveisin,

 

Jenny Nybom

amanuenssi / amanuens / curator

Aurakatu / Auragatan 26

FIN-20100 Turku / Åbo, Finland

tel. +358 (0)2 262 7094

GSM +358 (0)50 400 3248

fax. +358 (0)2 262 7090

 <mailto:jenny.nybom at turuntaidemuseo.fi> jenny.nybom at turuntaidemuseo.fi

 <http://www.turuntaidemuseo.fi> www.turuntaidemuseo.fi